The palace is no fun - Disparate and diffuse ideological backgrounds of technologically augmented architectures
Loading...
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2020
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
85
Series
Abstract
This master’s thesis is a comparative analysis of four case studies which represent ideologies of technologically augmented architectures. The first two case studies are an artist’s utopian vision of a city called New Babylon by Constant Nieuwenhuys and the prescient cybernetic plan for the Fun Palace by architect Cedric Price, both taking place in the 1960s. These projects are then juxtaposed with two smart city projects under construction at the time of writing this thesis: Masdar City in Abu Dhabi and Songdo in South Korea. The goal of this thesis is to trace the ideological backgrounds of the aforementioned case studies and to explore the ideological development of this technological mindset . How are the projects presented by their background organizations and designers? What kind of values do they claim to represent and can these values be found in the actual designs? Do contemporary smart cities put civic life first or are there other motivations behind their conception? New Babylon was to be an environment for a nomadic human existence that would consist of infinitely variable spaces with controls to alter atmospheres. Fun Palace was an enormous machinic building, with cranes and other devices making it possible for visitors to rearrange every part of the structure. Neither projects would look the same from one day to the other, but would be everchanging in nature. The projects were never realized. The former remained one artist’s single most comprehensive project spanning more than a decade. The latter did file for building permits and had hundreds of people involved in its design process but eventually never got built. Masdar City and Songdo are so-called ubiquitous cities that share many qualities. They are both cities that are not retrofits of already existing urban fabrics, but are built from the ground up. Smart grids and infrastructures embedded with digital sensors are built into the fabric of the cities from the start. Both cities claim that this will not only provide for efficiency and controllability of resources and utilites, embedded technology and computation will also substantially cut emissions and create a better functioning civic environment. The research points out a difference between stated and unstated goals of the contemporary cases compared to the historical ones. All of the cases are envisioning environments where technology is embedded into the built environment, enabling new kinds of interactions between citizen and city. In the earlier cases the goal was to create environments for the creation of a critically engaged citizen. Most notably, they would put the citizens themselves in charge of their environments. In the contemporary cases the control is put in the infrastructural systems and their operators. At the same time, the legibility of the existence of these infrastructures is obscured. The shape of urban environments remains conventional and the underlying systems that sense, compute and enact on citizens behalf disappear from citizens’ perception. These layers of infrastructure and intensions, both visible and hidden, stated and unstated, suggest that there is more than meets the eye to the technological optimism of the smart city movement. Examining past visions of technologically augmented environments offer us a point of reflection for the values at play in these kinds of developments today.Tämä maisterin opinnäytetyö on vertaileva analyysi neljästä tapauksesta, jotka edustavat teknologisesti augmentoidun rakentamisen ideologioita. Kaksi ensimmäistä ovat 1960-luvulta: taitelija Constant Nieuwenhuysin utopistinen projekti New Babylon sekä arkkitehti Cedric Price Fun Palace, kauaskatseinen aikainen kyberneettinen arkkitehtuuriprojekti. Näitä projekteja vertaillaan kahteen tätä opinnäytetyötä kirjoittaessa rakenteilla olevaan älykaupunkiprojektiin: Masdar Cityyn Abu Dhabissa sekä Songdoon Etelä-Koreassa. Tämän työn tavoite on paikantaa edellä mainittujen tapausten ideologiset lähtökohdat ja selvittää miten teknologisesti orientoituneet ajatusmallit ovat kehittyneet. Miten taustatoimijat ja suunnittelijat esittävät projektinsa? Millaisia arvoja projektit väittävät edustavansa ja onko arvot mahdollista paikantaa itse suunnitelmista? Asettavatko nykyhetken älykaupunkiprojektit kaupungin elämän ja asukkaat etusijalle vai onko taustalla toisia motivaatioita? New Babylon oli ympäristö uudenlaiselle nomadiselle kulttuurille. Se koostui loputtomasti varioitavista tiloista joiden tunnelmia ja ’atmosfääriä’ oli mahdollista muokata. Fun Palace oli valtava konemainen rakennus, jonka osia kävijät pystyivät järjestelemään uudestaan rakennukseen sisäänrakennettujen nostokurkien avulla. Kumpikaan näistä suunnitelmista ei näyttäisi päivästä toiseen samalta vaan olisi jatkuvassa muutoksen tilassa. Projekteja ei koskaan toteutettu. Ensimmäinen jäi yhden taiteilijan merkittävimmäksi projektiksi jota hän työsti yli vuosikymmenen ajan. Jälkimmäinen eteni rakennuslupahakemuksiin asti ja sen parissa työskenteli vuosien saatossa satoja ihmisiä, mutta rakennustöitä ei koskaan aloitettu. Masdar City ja Songdo ovat nk. ubiikkikaupunkeja joissa on monia yhtäläisyyksiä. Molemmat kaupungit on rakennettu puhtaalta pöydältä. Kaupunkien pohjaksi rakennetaan älykkäitä utiliteettiverkostoja joihin on sisäänrakennettu digitaaliset seurantajärjestelmät. Molemmat kaupungit väittävät, että tämä mahdollistaa paitsi kaupungin resurssien tehokkaamman käytön ja kontrolloinnin, myös päästöjen minimoinnin ja paremmin toimivan sosiaalisen kaupunkiympäristön. Tutkimustyö osoittaa, että käsiteltyjen tapausten julki tuotujen ja tuomatta jätettyjen tavoitteiden välillä on eroja. Kaikissa tapauksissa rakennettuun ympäristöön integroitujen teknologioiden uskotaan tuovan mukanaan uudenlaisia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia kaupunkilaisten ja kaupungin välille. New Babylonissa ja Fun Palacessa tavoitteena oli luoda ympäristöjä, joissa kansalainen voisi harjoittaa kriittisyyttä ja ennen kaikkea kontrolloida ympäristöään itse. Masdar Cityssa ja Songdossa kontrolli annetaan infrastruktuureille ja niiden operoijille. Samaan aikaan infrastruktuurien luettavuus häivytetään. Urbaanin ympäristön muoto säilyy entisellään ja taustalla toimivat sensorit ja algoritmit toimivat kansalaisten havainnoinnin ulkopuolella. Nämä kerrostumat infrastruktuurien ja tarkoitusperien kerrostumat, näkyvät ja piilotetut, julkituodut ja sanomatta jätetyt, ovat merkki siitä, että älykaupunkiliikkeen teknologinen optimismi kätkee taakseen muutakin kuin tekemiään lupauksia. Menneiden teknologisten visioiden tarkastelu tarjoaa heijastuspisteen nykyhetken kehityksen arvopohjan tarkasteluun.Description
Supervisor
Reuter, JenniThesis advisor
Vartola, AnniKeywords
smart, ubiquitous, city, cybernetics, algorithms, computation
