It’s about time: exploring the use of divergent mechanics of depicting time in narrative comics
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2021
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Master’s Programme in Visual Communication Design
Language
en
Pages
100
Series
Abstract
Comics use space to depict the passage of time. Aspiring comic artists are taught the conventional ways comics achieve this goal‚ the traditions of depicting time in comics. The aim of this thesis is to explore divergent and unconventional mechanics of depicting time in narrative comics which exist but are rarely discussed or taught. The thesis aims to prove that not only does the use of these methods not hinder the comprehensibility narrative comics, but that divergent methods of depicting time are an effective form of visual storytelling, the use of which can benefit narrative comics. To prove this hypothesis, the thesis studied five narrative comics which each use a divergent mechanic of depicting time. The study used arthrology, which is a branch of semiotic research. The research found four different ways divergent mechanics of depicting time were used. These were: to establish character, as a part of the narrative itself, as a tool for immersion and to provide metatextual commentary about the comic itself. The most significant limitation of this thesis is that the scope was small and that the results of this research cannot directly be used as educational material for comic artists who wish to learn how to use these mechanics in their own work. Despite these limitations, the thesis proves that divergent mechanics of depicting time can be used as a form of visual storytelling and have various types of narrative impact.Sarjakuvat käyttävät tilaa ajan kulun kuvaamiseen. Aloitteleville sarjakuvanpiirtäjille opetetaan ajan kulun kuvaamisen traditiot, ne tavat joilla sarjakuvat perinteisesti ilmaisevat ajan kulumisen. Tämän opinnäytteen tarkoitus on tutkia narratiivisissa sarjakuvissa esiintyviä mutta harvoin käsiteltyjä poikkeavia keinoja kuvata aikaa joita ei tavanomaisesti opeteta sarjakuvaopinnoissa. Tämän opinnäytteen tarkoitus on todistaa että sarjakuvat eivät pelkästään ole kykeneväisiä kuvaaman aikaa poikkeavilla tavoilla sen häiritsemättä sarjakuvan tarinan luettavuutta, vaan tällaiset poikkeavat ilmaisukeinot ovat tehokkaita visuaalisen kerronnan keinoja joita voidaan käyttää tarinoiden hyödyksi. Todistaakseen tämän hypoteesin tämä opinnäytetyö tutki viittä eri sarjakuvaa joissa kaikissa käytettiin jonkinlaista poikkeavaa ajanilmaisukeinoa. Tutkimukseen käytettiin arthrologiaa joka on semioottisen tutkimuksen haara. Tutkimus löysi näistä sarjakuvista neljä eri tarkoitusta joihin poikkeavia ajanilmaisutapoja käytettiin. Nämä tarkoitukset olivat: osoittaakseen informaatiota tietystä/tietyistä hahmosta, osana tarinaa, tapana tehostaa eläytymistä ja metatekstuaaliseen kommentointiin sarjakuvasta itsestään. Tämän opinnäytteen suurin puute on tutkimuksen suppeus ja se että tuloksia ei voi suoraan käyttää oppimateriaalina sarjakuvantekijöille jotka haluavat opetella soveltamaan poikkeavia ajanilmaisukeinoja omassa työskentelyssään. Näistä vajavaisuuksista huolimatta tämä tutkimus kuitenkin todistaa että poikkeavia ajanilmaisukeinoja voidaan käyttää sarjakuvissa osana visuaalista tarinankerrontaa monin eri tavoin.Description
Supervisor
Karhumaa, ArjaThesis advisor
Berry, DanKeywords
comics, arthrology, visual storytelling, divergent mechanics of depicting time, graphic novels, narrative comics, visual narratives, time