Pienten Kansallinen, Osallistava yleisötila koululaisille Suomen kansallismuseoon

Abstract

Tämä tutkimus syntyi yhtenä vastauksena kysymykseen, kuinka suunnitella osallistava yleisötila kouluikäisille Suomen Kansallismuseoon. Suunnittelun lähtökohtana on tarkastella arkkitehtuurin roolia vuorovaikutukseen rohkaisevana, sekä yhteenkuuluvuutta tukevana tekijänä.

Työn taustaosuus pohjustaa käsitystä tämän hetken koululaisista. Nämä diginatiiveiksikin kutsutut lapset ja nuoret ovat aiempaa monimuotoisempi ryhmä, jonka kiinnittyminen osaksi yhteiskuntaa herättää huolestuneita äänenpainoja julkisessa keskustelussa.

Opinnäytteen teoriaosuus avaa työn kannalta olennaisia teemoja, esteettömyyttä ja osallisuutta sekä sitä, kuinka nämä käsitteet kääntyvät arkkitehtuurin kielelle. Tutkimuksessa etsitään esimerkkejä osallistavista ympäristöistä, ja niistä tilallisista tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa kokemukseen osallisuudesta.

Lähestymistavaltaan työ on toimintatutkimus, joka havainnollistaa Kansallismuseon Ateljee-tilan muutosehdotuksen syntyprosessia. Tavoitteena on tausta ja teoriaosuuksiin pohjautuen suunnitella osallistava yleisötila palvelemaan erityisesti tilan ensisijaisia käyttäjiä, koululaisryhmiä. Produktio-osio esittelee tämän tilakonseptin ja konkreettiset suunnitelmat, joiden perusteella tila on mahdollista toteuttaa.

On selvää, ettei osallisuuden tai yhteenkuuluvuuden kysymyksiin löydy patenttivastausta sisustusarkkitehtuurin työkaluvalikoimasta, vaan laajat yhteiskunnalliset ongelmat vaativat monialaista tutkimista, ja jäävät silti vaille tyhjentävää vastausta. Tästä huolimatta myös sisustusarkkitehtuurin kentällä on tärkeää käsitellä yhteiskunnallisia teemoja, sillä tila on alusta kaikille kohtaamisille. Se on paikka, jossa vuorovaikutus tapahtuu, ja joka parhaassa tapauksessa toivottaa tervetulleeksi ja kutsuu osallistumaan.

This study was developed as a response to the question of how to design an inclusive public space for school-aged children at the National Museum of Finland. The design process begins by exploring the role of architecture as a tool to foster interaction and support social cohesion.

The background section provides a foundation for understanding contemporary schoolchildren. These young individuals, often referred to as digital natives, form a more diverse group than previous generations, raising questions about their integration into society — a topic of ongoing public discussion.

The theoretical framework delves into key themes of accessibility and inclusion, examining how these concepts can be expressed through architectural design. The research identifies examples of inclusive environments and explores spatial factors that enhance the experience of inclusion.

The methodology follows an action research approach, documenting the creation of a proposed redesign for the National Museum’s Atelier space. The aim is to design a participatory public space, tailored specifically for school groups as its primary users. The production section outlines the spatial concept.

While no single solution exists in the field of interior architecture to fully address the challenges of inclusion and cohesion — issues rooted in broader societal dynamics — this study highlights the importance of addressing these themes. Interior architecture provides a platform for human interaction, offering spaces that, at their best, welcome and encourage participation.