Markkinaehtoisuuden arviointi konsernin sisäisten lainojen siirtohinnoittelussa
No Thumbnail Available
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business |
Master's thesis
Author
Date
2022
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Yritysjuridiikka
Language
fi
Pages
80+5
Series
Abstract
Siirtohinnoittelun perustana on markkinaehtoperiaate, joka ulottuu myös konsernin sisäisiin rahoitusliiketoimiin. Markkinaehtoperiaate sisältyy OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklaan, jota myös kansallinen siirtohinnoitteluoikaisusäännös VML 31 § pitkälti vastaa. Markkinaehtoperiaatteen tulkinnan keskeisin lähde on OECD:n siirtohinnoitteluohjeet. 1.1.2022 astui voimaan VML 31 §:n lakiuudistus, jonka tarkoituksena oli saattaa kotimainen lainsäädäntö tilaan, jossa VML 31 §:ää voidaan soveltaa OECD.n siirtohinnoitteluohjeiden koko laajuudessa. Tämän seurauksena aiemmin kielletty liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleenluonnehdinta on lain soveltamisalan puitteissa mahdollista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää konsernin sisäisten lainojen markkinaehtoisuuden määrittämiseen vaikuttavia tekijöitä, markkinaehtoperiaatteen soveltamisen rajoja sekä kansallisen sääntelyn ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden suhdetta markkinaehtoisuuden arvioinnissa ennen ja jälkeen VML 31 §:n muutoksen. Rahoitustransaktioita koskevaa ohjeistusta ei pitkään ollut juuri lainkaan, mutta helmikuussa 2020 OECD julkaisi rahoitusliiketoimia koskevan ohjeistuksen. Suurimmalta osin ohjeistus selkeytti ja vahvisti jo aiempia käytäntöjä. Ohjeistuksen perusteella markkinaehtoisen koron määritys tapahtuu CUP-menetelmää eli markkinahintavertailumenetelmää käyttäen. Kansalliseen oikeuskäytäntöön nähden ohjeistuksessa merkittävää oli konserniin kuulumisen hyödystä eli implisiittisestä tuesta annettu ohjeistus, jonka mukaan tietyissä tilanteissa implisiittinen tuki voidaan ottaa huomioon lainansaajan luottokelpoisuutta arvioitaessa, esimerkiksi silloin, jos konserniyhtiö on konsernin kannalta strategisesti merkittävä. Tutkielmassa havaitaan, että implisiittinen tuki osaltaan kaventaa kuilua taloudellisen ja verotuksellisen näkökulman välillä. OECD:n ohjeet sallivat liiketoimen määrittämisen sen tosiasiallisen sisällön mukaisesti ja tämän perusteella markkinaehtoisen hinnan asettamisen kyseiselle transaktiolle. Vain poikkeuksellisissa tilanteissa liiketoimi voidaan sivuuttaa ja korvata toisella. Ennen VML 31 §:n lakiuudistusta verovelvollisten ja veroviranomaisten välillä on ollut eroavia näkemyksiä siitä, mikä on liiketoimen tosiasiallista tunnistamista ja mikä uudelleenluonnehdintaa. VML 31 §:n lakiuudistuksen myötä säännös sisältää 2 momentin koskien liiketoimen määrittämisestä ja 3 momentin koskien liiketoimen sivuuttamista, mikä osaltaan laajentaa markkinaehtoperiaatteen soveltamisalaa kansallisella tasolla. Konsernin sisäisten lainojen kannalta yksi merkittävä kysymys on se, voidaanko laina tosiasiallisesti tunnistaa oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi. Tutkielmassa havaitaan, että uuden VML 31.3 §:n mukaisen liiketoimen sivuuttamisen sijasta kysymys todennäköisesti liittyy liiketoimen määrittämiseen, joka kuuluu uuden VML 31.2 §:n soveltamisalaan. Tutkielmassa todetaan, että vaikka lakiuudistus selkeyttää markkinahetoperiaatteen soveltamisalaa suhteessa OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin, etenkin VML 31 §:n 2 momentin laajaan sanamuotoon liittyy vielä tulkinnanvaraisuutta. Lain soveltamisalan ulottuvuudet tulevatkin todennäköisesti selkeytymään tulevassa verotus- ja oikeuskäytännössä.Transfer pricing is based on the arm’s principle, which also extends to intra-group financing. The arm’s length principle is established in Article 9 of the OECD Model Tax Convention, which the national transfer pricing adjustment provision, section 31 of the Act of Assessment Procedure (AAP), broadly corresponds to. The main source for interpretation of the arm’s length principle is the OECD transfer pricing guidelines. On January 1, 2022, amendments to section 31 of the AAP entered into force, aiming to bring domestic legislation to a state in which section 31 of the AAP can be applied to the full extent of the OECD transfer pricing guidelines. As a result, non-recognition and re-characterization, a previously prohibited action, is now possible within the scope of the law. The thesis aims to examine the factors affecting the determination of the arm’s length intra-group loans, the limits of applying the arm’s length principle as well as the relation between national regulation and the OECD transfer pricing guidelines before and after the amended provision of section 31 of the AAP. There was lack of specific guidance on financial transaction until February 2020, when OECD transfer pricing guidance on financial transactions was published. For the most part, the guidance clarified and verified the practices that had already been applied. Based on the OECD guidance, the arm’s length interest rate is determined by using the CUP method (comparable uncontrolled price method). In terms of legal practice, the guidance on implicit support was significant. In certain situations, implicit support can be considered when assessing the borrower’s creditworthiness. This could be the case if, for example, the group company under review is strategically important for the entire group. The thesis finds that implicit support slightly narrows the gap between the economic and tax law perspectives. The OECD guidelines allow setting the arm’s length price for a transaction based on accurate delineation of the actual transaction. Only in exceptional circumstances can the transaction be disregarded and replaced by another. Before the amendment of section 31 of the AAP, taxpayers and the tax administration have had different views of what is accurate delineation of the actual transaction and what is re-characterization. After the amendment, section 31 of the AAP includes a new subsection 2 regarding determination of the transaction and subsection 3 regarding non-recognition of the transaction, thus, expanding the scope of applying the arm’s length principle. Regarding intra-group loans, a question of whether the loan transaction can be accurately delineated as an equity investment, can arise. The thesis finds that instead of non-recognition as stated in the new section 31.3 of the AAP, the matter most likely relates to the identification of the transaction, which falls within the scope of the new section 31.2 of the AAP. The thesis states that although the amendment clarifies the scope of applying the arm’s length principle in relation to the OECD guidelines, especially the wording of section 31 subsection 2 of the AAP is broad and there is room for interpretation. Future legal practice will most likely clarify the scope and limitations of the amended law.Description
Thesis advisor
Pankakoski, KatriinaKeywords
siirtohinnoittelu, rahoitus, laina, markkinaehtoperiaate, luottoluokitus
