Rajankäyntiä ihmisten ja muunlajisten tilan välillä – yhteisen arkkitehtuurin ideasta varpusille ja ihmisille Helsingin Hermanninrantaan
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2023
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Arkkitehtuurin maisteriohjelma
Language
fi
Pages
137
Series
Abstract
Arkkitehtuurin alalla muunlajisten sisällyttämisestä, tai edes huomioimisesta suunnittelussa on huomattavan niukasti tutkimuksia ottaen huomioon, ettei mikään tila ole yksin ihmisen – vaikka se suunniteltaisiin yksinomaan ihmiselle. Samalla todistamme ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kriisiä, joka muuttaa jokaisen olennon elintilaa pysyvästi. Tässä diplomityössä tutkin, miten arkkitehtien tulisi lähestyä tilojen ja paikkojen suunnittelua maailmassa, jota jaamme ihmistä laajempien yhteisöjen kanssa. Varpusia kohderyhmänäni käyttäen syvennyn arkkitehtuurin mahdollisuuksiin haastaa totuttuja vuorovaikuttamisen malleja ihmisen ja muunlajisten kesken ja parantaa tämän uhanalaisen linnun elinolosuhteita kaupungissa. Diplomityö pohjautuu itsereflektointiin, jonka tukena käytän suunnittelusta lähtöisin olevan tutkimuksen metodia. Aktiivisen pohdinnan avulla haluan ymmärtää rooliani ihmisenä ja arkkitehtina osana maailmaa, jota ylläpitävät lukemattomat ihmistä laajemmat yhteenkietoutumisen muodot. Toisena metodologiana käytän eläinavusteista suunnittelua, joka pyrkii rikkomaan maankäytön suunnittelun ja luonnonsuojelun välistä ristiriitaa tuomalla muunlajisten tarpeet suunnittelua määritteleviksi tekijöiksi. Pohdinnan taustalla kulkee läpi työn hoivan käsite, jonka kytkeytymistä arkkitehtuuriin tarkastelen prosessissani. Lisäksi ammennan kirjallisuuskatsauksesta, omista havainnoistani, materiaalikokeiluista ja keskusteluista prosessissa mukana olleiden asiantuntijoiden arkkitehti Maiju Suomen, biologi Raimo Pakarisen ja Heidi Björklundin, saviartesaani Mari Hermajan ja insinööri Antti Haikalan kanssa. Yhteisen tilan kehykseksi suunnittelin porrashuoneen, joka liittyy Hermanninrannan yleissuunnitelman asuinrakennukseen. Tilan seinärakenteeksi valikoitunut massiivisavi on huokoinen raja varpusen ja ihmisen välillä. Se toimii varpusten pesäkolojen paikkana ja rapun kantavana rakenteena. Materiaalivalinta mahdollistaa linnulle pesänsä parantelun ja korjaamisen tarpeen tullen, sekä ihmisen toimijuuden seinän ylläpitämisessä, mikä vastaa työni pyrkimystä lisätä ja synnyttää arkkitehtonisten ratkaisujen kautta hoivaa. Julkisivun pinnalla kasvava säleikkövilliviini taas toimii varpusten suojapaikkana ja ehkäisee lintujen törmäämistä ikkunoihin. Tilan huokoiset rakenteet palvelevat varpusten lisäksi myös muita lintulajeja, kuten tervapääskyjä, sekä toimii sammalten ja kasvilajien kasvupintana. Suunnitelman muodonantoa ohjaavat arvot kumpuavat yhteenkietoutumisen ajatuksesta, jossa lajienväliset riippuvuussuhteet tulevat näkyviksi.In architecture, very little research has been done on how to include or even consider other species in architectural design, considering that no space is the sole property of human beings – even if it was designed only for humans. At the same time, we are witnessing a climate and biodiversity crisis that will permanently alter the habitat of every living creature for good. This thesis is a speculative exploration on how architects should approach spatial design in a more-than-human world. Using house sparrows (Passer domesticus) as my target species, I delve into the potential of architecture in challenging conventional patterns of interaction between humans and non-humans while improving the living conditions of this endangered bird in the city. The thesis is based on self-reflection, supported by the method of practice-led research. Through active reflection, I seek to understand my role as a human being and as an architect in a world sustained by various forms of weblike more-than-human inter¬dependencies. As a second methodology, I use animal-aided design, which seeks to break the conflict between planning and nature conservation by bringing the needs of other species into the design process. The notion of care runs throughout the work as something we do to maintain, continue, and repair the world. I also draw from a literature review, my own observations, material experiments and discussions with the experts involved in the process: architect Maiju Suomi, biologists Raimo Pakarinen and Heidi Björklund, clay artisan Mari Hermaja and engineer Antti Haikala. As platform catering to the needs of both house sparrows and humans I designed a staircase connected to one of the residential buildings of the Hermanninranta master plan. As a building technique I explore rammed earth which serves as a nesting structure for the sparrows and as a load-bearing structure for the staircase. The choice of material allows the bird to improve and repair its nest when needed, and the human agency in maintaining the wall, which is in line with my work's intention to enhance and generate care through architectural solutions. In turn, the trellis foliage growing on the façade surface provides shelter for sparrows and prevents birds from colliding with windows. The porous structures of the space cater not only to sparrows but also other bird species, such as the common swift, and provide a growing surface for mosses and different plant species. The values guiding the design stem from the idea of interconnectedness, where entanglements and ecological interdependencies become visible.Description
Supervisor
Sanaksenaho, PirjoThesis advisor
Suomi, MaijuPakarinen, Raimo
Keywords
muunlajinen, avainlaji, hoiva, animal-aided design, practice-led research, yhteenkietoutuminen, varpunen, lajienvälinen