State ownership and corporate social responsibility: the role of the institutional environment

Abstract

This thesis explores the implications of state ownership on ESG pillar scores across 69 countries in 2002-2019. I find that state ownership is associated with higher responsibility on all three constituents of ESG individually on average. By introducing a selection control following Heckman (1976) and by comparing state-owned enterprises (SOEs) to a propensity score matched control group, I document that selection of SOEs can explain more than half of the premium in environmental and social pillar scores, and completely in governance score.

I also explore characteristics of the domestic institutional environment that may shape the relationship of interest: while accountability of government as measured with V-Dem polyarchy score predicts a positive relationship between state ownership and firm-level environmental and social, but not governance responsibility, it does not seem to be a definitive element of the institutional environment in shaping the relationship. However, becoming an SOE as defined with a minimum 5% state ownership appears to be followed by improvement in environmental and social pillar scores, but only in democratic countries. Pillar scores are not sensitive to conversely defined ceasing to be an SOE.

Importantly, when the government or its citizens have demonstrated an interest in environmental protection via regulation or values, SOEs in their portfolio tend to have higher environmental performance, controlling for several country and firm-level characteristics. Other variables of the institutional environment I explore include minority investor protection, corruption, degree of politicization, and legal origin.

Tämä tutkielma tarkastelee valtio-omistuksen merkitystä yritysvastuun (ESG) suhteen 69 maassa vuosina 2002-2019. Valtio-omistukseen liittyy keskimäärin korkeampi vastuullisuus kaikilla ESG:n kolmella osatekijällä mitattuna. Sekä lisäämällä valikointikontrollimuuttujan regressiomalliin Heckmanin (1976) mukaisesti että vertaamalla valtio-omisteisia yrityksiä propensity score matching -menetelmällä valittuihin kontrolliyrityksiin, osoitan että valtionyritysten valikointi voi selittää yli puolet ympäristöja sosiaalisen vastuun preemiosta sekä koko preemion hallintotavan vastuullisuudessa.

Tutkin myös sellaisia maakohtaisen institutionaalisen ympäristön muuttujia, jotka saattavat muovata riippuvuussuhdetta valtio-omistuksen ja vastuullisuuden välillä: vaikka hallinnon vastuunalaisuus kansalaisille V-Dem polyarchy-arvolla mitattuna ennustaa positiivista suhdetta yrityskohtaisen valtio-omistuksen ja ympäristö- ja sosiaalisen muttei hallintotavan, vastuullisuuden välillä, se ei näytä olevan yrityksen institutionaalissa ympäristössä määräävä tekijä mielenkiinnon kohteena olevan riippuvuussuhteen kannalta. Kuitenkin, valtion omistusosuuden kasvamista vähintään viiteen prosenttiin näyttää seuraavan ympäristö- ja sosiaalisen vastuun kasvaminen ainoastaan demokraattisissa maissa. Vastuullisuusmittarit eivät reagoi päinvastaisesti määriteltyyn valtio-omistuksen lakkaamiseen.

Huomionarvoista on, että kun hallinto tai kansalaiset maan hallinto tai sen kansalaiset asettavat ympäristönsuojelulle suuren painoarvon lainsäädännöllä tai keskimääräisillä ympäristöarvoilla mitattuna, valtio-omisteisuuteenkin liittyy korkeampi vastuullisuus luonnon ja ympäristön suhteen, ottaen huomioon useita valtio- ja yritystason muuttujia. Muut institutionaalisen ympäristön muuttujat, joita tarkastelen, ovat vähemmistöomistajien suoja, korruptio, virkamiesnimitysten politisoituneisuus ja oikeudellinen järjestelmä.