Arkkitehtuuri hyvinvointina : "Laatua vailla nimeä" etsimässä
Loading...
Access rights
openAccess
publishedVersion
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä
This publication is imported from Aalto University research portal.
View publication in the Research portal (opens in new window)
View/Open full text file from the Research portal (opens in new window)
View publication in the Research portal (opens in new window)
View/Open full text file from the Research portal (opens in new window)
Authors
Date
2018
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
Series
Architectural Research in Finland, Volume 2, issue 1, pp. 114-129
Abstract
Christopher Alexanderin arkkitehtuurifilosofian lähtökohtana on arkkitehtuurin käsitteellistämisen vaikeus. Hän puhui ”laadusta vailla nimeä”, mistä hän sanoi, ettei sitä voi ”valmistaa, vaan se syntyy ihmisten arkisen tekemisen kautta epäsuorasti” (Alexander 1979, xi). Tässä teoreettisessa artikkelissa jaetaan tuo näkemys, kuten myös pyrkimys selittää arkkitehtuurin tapahtumista kielellisyyden kautta. Teoreettista selitystä arkkitehtuurin ei-käsitteellistetylle laadulle ihmisten arkisessa toiminnassa haetaan kuitenkin eri suunnalta kuin Alexander: yhdistelemällä Gregory Batesonin teoriaa toiminnallisesta metakommunikaatiosta Ludwig Wittgensteinin filosofisiin näkemyksiin kielen käytön käytäntöjen (kielipelien) sidonnaisuudesta elämänmuotoihin sekä edelleen Roger Scrutonin Wittgensteinia soveltavaan arkkitehtuuriestetiikkaan. Tältä pohjalta artikkelissa hahmotellaan teoriaa arkkitehtuurin laadusta arkisena viihtymisenä, missä arkkitehtuurin käyttäjille tarjoutuu mahdollisuuksia käyttönsä myötä omaehtoiseen itseilmaisuun keskinäisessä sosiaalisessa koordinoitumisessaan rakennetussa ympäristössä. Vaikka tällainen viihtyminen on pitkälti tiedostamatonta, on sen mahdollistavaa arkkitehtuuria suunniteltaessa kuitenkin kyettävä käsitteellistämään siihen sisältyviä sosiaalis-materiaalisia elementtejä. Arkkitehdilta vaaditaan herkkyyttä ja eläytymiskykyä tunnistaa, ei vain arkkitehtuurin esineympäristön funktionaalisen käytön kielipelejä, vaan myös sen esteettisen käytön kielipelejä, joissa arkkitehtuurin käyttäjät itseään metakommunikoivasti ilmaisten koordinoituvat keskinäisissä suhteissaan. Funktionalismin perinnön myötä arkkitehtuurin esteettisen käytön merkitys on jäänyt laajalti vaille ymmärrystä. Vallitsevassa kulttuurissamme se näyttää korvautuneen arkkitehtuuriestetiikalla, joka suuntautuu ennemminkin arkkitehtikunnan keskinäisiin kielipeleihin.Description
Keywords
estetiikka, kielipeli, käyttötaide, metakommunikaatio, viihtyminen
Other note
Citation
Mäntysalo, R & Nyman, K 2018, ' Arkkitehtuuri hyvinvointina : "Laatua vailla nimeä" etsimässä ', Architectural Research in Finland, vol. 2, no. 1, pp. 114-129 .