A multinational perspective to managing end-of-life electronics
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Doctoral thesis (monograph)
Checking the digitized thesis and permission for publishing
Instructions for the author
Instructions for the author
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2007-06-19
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
253
Series
Doctoral dissertation series / Helsinki University of Technology, Laboratory of Industrial Management, 2007/1
Abstract
This thesis focuses on how multinational electronics manufacturers manage used products in the EU, USA, Japan and China. Managing used or end-of-life products has interesting environmental and commercial implications. Recovering end-of-life products can reduce the environmental effects of disposal, raw material extraction, transport, and production. Whereas the commercial effects include image benefits and savings on raw material costs. Manufacturer involvement in end-of-life management is especially topical in the electronics industry, which is the focus of this thesis. Electronics products, such as TVs and computers, have been targeted with extended producer responsibility (EPR) legislation in different countries across the world. EPR is an environmental policy approach that forces manufacturers to take physical and/or financial responsibility for end-of-life products. The main objective of this dissertation was to increase understanding of how multinational manufacturers manage end-of-life products in the EU, in the USA, and in China and Japan, and the regional and company-specific factors explain their levels of involvement. This study consisted of an inductive 16-case multiple case study. The products and companies included in the study were as follows: Refrigerators (Bosch und Siemens Hausgeräte, Electrolux, Whirlpool) TVs (Samsung, Philips, Hitachi) PCs (Hewlett Packard, NEC, Fujitsu Limited and Fujitsu-Siemens Computers and an anonymous company, Alpha Computers) Mobile phones (Nokia, Motorola, Samsung) Telecommunication network equipment (Nokia, Motorola, Huawei). A manufacturer's level of involvement in end-of-life management can be characterized in terms of the level of organizational capabilities. These capabilities range from none to running a treatment facility and recovering value from own branded products. Levels in between can be characterized by outsourcing end-of-life management to industry-wide schemes, managing contracts for treating mixed waste independently or through a more limited scheme and by having individual programs that recover value from own products. Based on the study a company-specific prerequisite for the highest level of involvement, i.e. investments in tangible assets is the location of other functions, like R&D in the region. Whether manufacturers then actually invest in these assets depends on whether specific assets are needed to treat the companies' products and whether there is a regional recycling infrastructure. If no specific assets are needed and third party players offer the services, manufacturers are unlikely to invest in recovery facilities. As for the second highest level of involvement, individual recovery, a prerequisite is that the company serves the B2B market. A proposition that needs further testing is whether this depends on the capabilities that the company has developed for B2B products and how it makes use of these for B2C products. A regional prerequisite is access to waste. The likelihood of being involved on this level is increased when the target market of the product in question is B2B customers and when the wear-out life of the products is short. Furthermore the possibility to benefit from these types of activities in complying with EPR legislation increases the probability of adopting them. As for the lower levels of involvement, if there is no legislation high consumer environmental awareness in the country of origin is a prerequisite.Tämän väitöskirjan päätavoite on lisätä ymmärrystä monikansallisten yritysten osallistumisesta käytettyjen tuotteiden hallintaan EU:ssa, USA:ssa, Kiinassa ja Japanissa. Käytettyjen tuotteiden hallinnalla on merkittäviä ympäristöllisiä ja kaupallisia seurauksia. Käyttämällä tuotteita uudelleen tai hyödyntämällä niistä osia valmistajat pystyvät säästämään raaka-ainekustannuksia ja vähentämään tuotteiden ympäristövaikutuksia. Elektroniikkatuotteisiin, kuten televisioihin ja tietokoneisiin, sovelletaan tuottajavastuulainsäädäntöä useissa maissa. Tuottajavastuulainsäädäntö laajentaa valmistajien vastuuta sisällyttäen siihen käytettyjen tuotteiden uudellenkäytön ja hävittämisen. Tutkimus käsitti 16 tapaustutkimusta monikansallisista yrityksistä keskittyen viiteen tuotteeseen: televisiot, tietokoneet, matkapuhelimet, telekommunikaatioverkot ja jääkaapit. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuinka tuottajavastuulainsäädäntö vaikuttaa yritysten osallistumiseen sekä tunnistettiin alueellisia ja yrityksestä riippuvia tekijöitä jotka selittävät osallistumisen eri tasoja. Valmistajien osallistuminen käytettyjen tuotteiden hallintaan luokiteltiin kehitettyjen valmiuksien mukaan. Toimintatapoja lajiteltiin sen mukaan miten itsenäisesti yritykset toimivat ja hyödyntävätkö ne omia käytettyjä tuotteitaan. Valmistajien osallistuminen käytettyjen tuotteiden hallintaan vaihtelee osallistumattomuudesta omien kierrätyslaitosten hallinnointiin. Tämän tutkimuksen perusteella yrityksestä riippuva tekijä, joka on edellytys omiin uudelleenkäyttölaitoksiin investoimiseen, on tutkimus- ja kehitysvalmiuksien sijoittaminen kyseiseen alueeseen. Valmistajien investoiminen uudelleenkäyttövalmiuksiin riippuu tarvittavien valmiuksien yritys-spesifisyydestä ja alueellisesta kierrätysinfrastruktuurista. Jos yritys-spesifisiä valmiuksia ei tarvita ja kolmannet osapuolet tarjoavat käytettyjen tuotteiden hallintapalveluita on epätodennaköista että valmistajat investoivat omiin uudelleenkäyttövalmiuksiin. Valmistajat osallistuvat omien käytettyjen tuotteidensa hallintaan todennäkoisemmin kun kyseessä on B2B tuote tai tuote jonka käyttöaika on lyhyt. Propositio joka vaatii lisätutkimusta on B2B tuotteita varten kehitettyjen valmiuksien rooli käytettyjen B2C tuotteiden hallinnassa. Alueellinen edellytys on valmistajan mahdollisuus kerätä omia käytettyjä tuotteitaan. Tuottajavastuulainsäädäntö voi myös edesauttaa kyseisten toimintamallien omaksumista tarjoamalla mahdollisuuksia hyötyä niistä taloudellisesti.Description
Keywords
end-of-life management, product recovery, reverse logistics, Waste Electrical and Electronic Equipment (WEEE) directive, electronics, extended producer responsibility (EPR), multinational, tuote-elinkaaren lopun hallinta, paluulogistiikka, Waste Electrical and Electronic Equipment (WEEE) direktiivi, sähkö- ja elektroniikkatuotteet, tuottajavastuulainsäädäntö, monikansalliset yritykset