Toistolla tarinaksi: monikohtauksisen kuvan hyödyntäminen sarjakuvaruuduissa kerronnan välineenä

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin monikohtauksisen kuvan käyttöä sarjakuvassa. Tarkoitus oli selvittää, kuinka monikohtauksista kuvaa voi hyödyntää yksittäisissä sarjakuvaruuduissa tarinankerronnan menetelmänä. Monikohtauksisella kuvalla tarkoitetaan kuvaa, jossa yhden hetken sijaan kuvataan pitempiaikaista tapahtumasarjaa tai tarinaa. Tutkimus oli erityisesti kiinnostunut kuvista, joissa esiintyy useiden tapahtumien lisäksi hahmojen toistoa yhden, jakamattoman kuvatilan sisällä.

Tarkastelussa käytettiin perustana taidehistoriassa ja sarjakuvissa esiintyviä monikohtauksisia kuvia. Kuvien kertovuuden tutkimus antoi puolestaan eväitä käsitteiden määrittelyyn. Tutkimuskohteeksi tarkentui kaksi kuvalajia, jotka kääntyivät suomeksi muotoon samanaikainen kuva ja jatkuva kuva. Nämä eroavat siten, että edellinen ei anna katsojalleen viitteitä kohtausten lukujärjestyksestä, kun taas jälkimmäisessä tapahtumat etenevät selkeässä lineaarisessa aikajärjestyksessä.

Tutkimus toteutettiin produktiona, ja sen aineisto koostui seitsemästä sarjakuvaruudusta. Aineisto on osa tammikuussa 2023 Aalto-yliopiston kurssilla aloitettua laajempaa sarjakuvakertomusta. Huolimatta ruutujen sijoittumisesta osaksi pitempää tarinallista jatkumoa, tutkimus rajoittui yksittäisten ruutujen sisältöön. Sarjakuvakerronta ei siten kuulunut tutkimuksen piiriin. Myös monikohtauksisen kuvan kohdalla ulkopuolelle jäivät sen lukuisat variaatiot ja kulttuuriset esiintymiskontekstit, ja sitä käsiteltiin pelkästään tarinankerronnallisena ilmaisukeinona.

Tulokset vahvistivat, että monikohtauksisella kuvalla on etunsa valokuvamaiseen yhden kohtauksen kuvaan verrattuna. Yleisimpiin hyötyihin kuuluivat tilan säästö sarjakuvasivulla, hahmojen liikkeen ja tunnemaailman korostaminen sekä yksitoikkoisten kohtausten, kuten pitkien vuoropuheluiden, elävöittäminen. Esiin nousi myös haittapuolia: hahmojen toistaminen voi hämmentää lukijaa eikä ole aina tarinankerronnan kannalta tarpeellista. Monikohtauksisen kuvan käyttöä voi kuitenkin pitää tehostetun tarinankerrontamenetelmän lisäksi tyylivalintana.

Tutkimuksessa pyrittiin irtautumaan vakiintuneesta tavasta nähdä ja tehdä kuvia. Se saavuttikin tavoitteensa kyseenalaistamalla opittuja tapoja kertoa kuvilla. Produktion työvaiheessa kyettiin myös soveltamaan taustatutkimuksen myötä omaksuttua tietoa sekä pohtimaan monikohtauksisen kuvakerronnan hyviä ja huonoja puolia. Päätelmiä tehtäessä on kuitenkin huomioitava, että opinnäyte sisältää varsin rajallisen katsauksen kuvien kertovuuden tutkimukseen sekä monikohtauksisen kuvan käyttömahdollisuuksiin, avaten tietä aiheen syvemmälle kartoitukselle.