Valtion vastuu antaessaan massarokotesuosituksia
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business |
Bachelor's thesis
Authors
Date
2017
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Yritysjuridiikka
Language
fi
Pages
34
Series
Abstract
Tässä kandidaatintutkielmassa käsittelen sitä, mikä on valtion vastuu massarokotesuosituksia antaessaan, mihin vastuu perustuu ja kuinka pitkälle se ulottuu. Aineistona olen analysoinut kahta korkeimman oikeuden tapausta, KKO 1995:53 sekä KKO 2016:86, sekä aiheeseen liittyvää oikeuskirjallisuutta, joiden pohjalta olen muodostanut päätelmäni vastuunpiiristä. Rokotuksiin liittyvästä ankarasta vastuusta ei ole Suomessa säädetty lailla, mistä johtuen ankaraan vastuuseen perustuvat ennakkotapaukset ovat erityisen mielenkiintoisia, sillä voimassa oleva oikeuskäytäntö on muovautunut käytännössä oikeusperiaatteen varaan. Molemmat tarkasteltavat prejudikaatit ilmentävät sitä ankaran vastuun laajenemisen suuntaan kulkevaa kehitystä, jota Suomessa on todistettu. Vaikka ankaran vastuun lausekkeita sisältäviä lakeja on Suomessa viime vuosina säädetty enemmän, on ankaraan vastuuseen perustuvat tuomiot edelleen verrattaen usein perustettu lain ulkopuolella syntyvän ankaran vastuun päälle. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että valtiolla on ankara vastuu antamistaan rokotesuosituksista, kun ne koskevat massarokotuksia, joissa lähes koko väestö rokotetaan. Olennaista korvausvastuun muodostumisen kannalta on syy-yhteyden osoittaminen rokotteen annon sekä henkilövahingon välillä. Syy-yhteyden osoittamisesta on katsottu tapauksen KKO 1995:53 perusteella, että merkitystä on annettava näyttömahdollisuuksille todistustaakan jakoa harkittaessa. Tapauksessa KKO 2016:86 oli lisäksi kyse siitä, kuinka pitkälle syy-yhteys ulottuu, eli voidaanko katsoa, ettei syy-yhteys ole katkennut rokotteen annon ja kolmannelle henkilölle koituneen esinevahingon välillä. Suomen vahingonkorvausjärjestelmä ei pääsääntöisesti tunnista korvausvastuun ulottamista kolmannelle henkilölle aiheutuneisiin vahinkoihin, muuten kuin, jos laissa niin erikseen säädetään. Tästä johtuen prejudikaatti KKO 2016:86 on ainutlaatuinen omassa lajissaan tilanteen poikkeuksellisuuden takia, ja ei ole täysin yksiselitteistä, voidaanko korvauspäätökseen johtanutta ratkaisua soveltaa analogisesti tulevassa oikeuskäytännössä.Description
Thesis advisor
Kuoppamäki, PetriKeywords
sikainfluenssa, polio, massarokotus, ankara vastuu, vahingonkorvaus