Rakennusten säveltämisestä - harmoniikka arkkitehtuurin lähtökohtana
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Bachelor's thesis
Ask about the availability of the thesis by sending email to the Aalto University Learning Centre oppimiskeskus@aalto.fi
Authors
Date
2018
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Arkkitehtuuri
Language
fi
Pages
28
Series
Abstract
Tämä kandidaatintyö tarkastelee arkkitehtuurin ja musiikin välisiä yhteyksiä harmoniikan näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, miten harmoniikka ilmenee arkkitehtuurissa ja onko arkkitehtuurissa harmoniikalla ja harmonialla vastaava yhteys kuin musiikissa on. Harmoniikka on Hans Kayserin 1940- ja 50-luvuilla esittelemä teoria, joka tarkastelee maailmankaikkeutta – luontoa, ihmistä, rakennuksia - musiikissa ilmenevien lukusuhteiden pohjalta. Musiikin teoriassa harmoniikka kiinnittyy yläsävelsarjan ja intervallin käsitteeseen. Yläsävelsarja on säveljoukko, joka sisältyy muun muassa kaikkien akustisten soittimien ääneen. Kuultavan äänenkorkeuden kanssa samaan aikaan soi joukko siniääniä, joiden taajuudet muodostavat harmonisen lukusarjan. Äänen ja luvun välille on mahdollista löytää yhteys joko yläsävelsarjan taajuusluvusta tai värähtelevän kielen pituudesta. Jo Pythagoras havaitsi, että muuttamalla kielen pituutta äänenkorkeus muuttuu. Kahden eri säveltä tuottavan kielen pituuksille voidaan laskea mittasuhde, joka on samalla kielten välillä vallitsevan intervallin (sävelten etäisyyden) lukusuhde. Tämä fysikaalinen ilmiö mahdollistaa esimerkiksi arkkitehtuurin mittasuhteiden tulkitsemisen musiikkina. Saksalainen taide- ja musiikkiteoreetikko Hans Kayser tutki musiikin lukusuhteiden ilmenemistä maailmankaikkeudessa. Hän sai inspiraatiota muun muassa Pythagoraan filosofiasta, jonka mukaan musiikilliset lukusuhteet ilmenevät kaikkialla maailmankaikkeudessa. Kayser julkaisi vuonna 1950 kirjan Lehrbuch der Harmonik, jossa hän esitteli harmoniikkaoppinsa. Hän sovelsi teoriaansa moniin eri aloihin, esimerkiksi arkkitehtuuriin ja ihmisen mittasuhteisiin. Kayserin ajatuksista inspiroitui sveitsiläinen arkkitehti Andre Studer, joka suunnitteli kaikki työnsä musiikin intervallien pohjalta. Esimerkkinä Studerin tuotannosta esitellään hänen ateljee-talonsa, joka ilmentää harmoniikan perusajatuksia. Andre Studer piti tietoisesti matalaa profiilia, mistä syystä hänen tuotantonsa on jäänyt tuntemattomaksi erityisesti ulkomailla. Suomessa musiikin merkitystä tuotannolleen ovat korostaneet esimerkiksi Aulis Blomstedt ja Juha Leiviskä. Blomstedt laati Pythagoraan ja Kayserin hengessä erilaisia suhdetutkielmia, ja osassa tutkielmistaan suhteet esitettiin myös intervalleina. Tutkielmien pohjalta syntyi Canon 60 –mittajärjestelmä, jonka luvut perustuvat ”alkutekijöihin” 3, 4 ja 5. Blomstedt esitti Canon 60:n lukusuhteet myös sävelnimillä, ja hänen toimistonsa työt pohjautuvat Canon 60:n suhdemaailmaan. Juha Leiviskälle musiikki ja arkkitehtuuri olivat ”sama asia eri kielillä ilmaistuna”. Hän korostaa näkemyksessään ajan merkitystä: siinä missä arkkitehtuuri koetaan kulkemalla vaihtelevassa tilasarjassa, musiikki koetaan kuuntelemalla teos alusta loppuun. Vaikka musiikin ja arkkitehtuurin yhteyksiä voidaan lähestyä fysikaalisten tosiasioiden pohjalta, sisältyy aiheeseen myös paljon kokemusperäisiä näkökulmia. Arkkitehti voi käyttää harmoniikkaa työkaluna suunnittelutyössään, mutta hyvään lopputulokseen voidaan päästä yhtä lailla muistakin lähtökohdista. Harmoniikka vaikuttaa arkkitehtuurissakin harmonian muodostumiseen, mutta harmonian ymmärtäminen pelkkien mittasuhteiden valossa lienee kapeakatseista.Description
Supervisor
Huttunen, HannuThesis advisor
Teräväinen, HelenaKeywords
arkkitehtuuri, arkkitehtuurin teoria, harmoniikka, harmonia, mittasuhteet