Apua, öljyä taseessa. Välillinen vahinko ja tuotevahinko ostajan riskinä
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business |
Bachelor's thesis
Electronic archive copy is available locally at the Harald Herlin Learning Centre. The staff of Aalto University has access to the electronic bachelor's theses by logging into Aaltodoc with their personal Aalto user ID. Read more about the availability of the bachelor's theses.
Authors
Date
2023
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Yritysjuridiikka
Language
fi
Pages
30
Series
Abstract
Tutkielmassa selvitetään, miten etenkin taloudellisesti melko riskinottokyvytön ostajayritys voi hakea suojaa riskeiltä kauppalain soveltamiseen varautuen. Tutkielman kiinnostuksen kohteina ovat välillinen vahinko ja tuotevahinko. Tutkimuskysymyksinä perehdytään välittömän ja välillisen vahingon jaotteluun kauppalaissa ja oikeuskäytännössä sekä selvitetään, miten erityisesti nesteen ostaja voi liiketoiminnassaan vähentää jaottelusta seuraavaa riskiään. Aiheelle keskeinen oikeustapaus on ennakkoratkaisu KKO 2017:74. Sen osapuolet ovat polttoaineenmyyjä ja maanviljelijä. Ostaja vaati vahingonkorvauksia viallisen moottoripolttoöljyerän rikkomien moottoreiden korjauskustannuksista ja sai korvaukset käräjä- ja hovioikeudessa, mutta korkein oikeus tuomitsi asian myyjän hyväksi, koska se tulkitsi kyseessä olevan välillinen vahinko eikä ostaja ollut enää korkeimmassa oikeudessa vedonnut myyjän huolimattomuuteen. Kauppalaissa tarkoitetun välittömän ja välillisen vahingon korvaamisesta säädetään eri tavoin. Välillisen vahingon tapaukset on lueteltu kauppalain 67 §:ssä, ja kaikki muut ovat välittömiä vahinkoja. Kuitenkin välillisenä vahinkona pidetään pykälässä mainitun mukaan myös muuta saman kaltaista, vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa. Kauppalain esitöissä todetaan lisäksi, että tavaran aiheuttama vahinko toiseen tavaraan (tuotevahinko) on välillinen vahinko ja että korvauksen edellytyksenä on huolimattomuus myyjän puolelta. Oikeuskirjallisuudessa on arvioitu kriittisestikin jakoa välittömään ja välilliseen vahinkoon ja siihen, että ensiksi mainittuun on liitetty ankaraksi mielletty kontrollivastuu ja jälkimmäiseen perinteiseksi sopimusvastuuksi mielletty ekskulpaatiovastuu. Yritystoiminta edellyttää oikeusvarmuutta. Tutkielmassa annetaan suosituksia erityisesti pienille yrityksille siitä, miten ne voivat vähentää riskiään ostajina. Voidaan kysyä, olisiko esimerkiksi yritysten välinen polttoainekauppa mahdollista, jos myyjän täytyisi tutkituttaa laboratoriossa jokainen myyntierä. Mutta kysymys voidaan kääntää myös niin, olisiko kauppa mahdollista, jos ostajan olisi tutkitutettava kaikki saamansa toimitukset varmistaakseen oikeuksiensa toteutumisen. Vallitsevassa oikeustilassa esimerkiksi polttoaineiden ostajan olisi vähintään pyrittävä joko tilatessa todisteellisesti erityisesti huomauttamaan edellyttävänsä polttonesteen olevan sellaista, että se ei vaurioita moottoreita, pyrittävä saamaan myyjältä todisteellisesti kauppalaissa tarkoitettu erityinen sitoumus samasta asiasta tai pyrittävä kirjaamaan sopimusehto, joka sopimusneuvotteluissa esimerkiksi määräisi ostajan kärsimät välilliset vahingot korvattaviksi vahingon todellisen määrän mukaan. Vastuunrajoitusehtoja tulisi luonnollisesti karttaa, koska niillä säännönmukaisesti pyritään rajaamaan välilliset vahingot pois myyjän vastuista. Tutkielmassa todetaan, että sääntelyn kehittämistä on syytä tarkastella kauppalain vahinko- ja vastuujaottelujen jo useiden vuosikymmenten aikana saaman kritiikin valossa.Description
Thesis advisor
Hietanen-Kunwald, PetraKeywords
yritysjuridiikka, kauppalaki, vahingonkorvaus, korvausoikeus, välillinen vahinko, tuotevahinko, KKO 2017:74