Monitoring of naltrexone and 6-beeta-naltrexol in human serum

dc.contributorAalto-yliopistofi
dc.contributorAalto Universityen
dc.contributor.advisorLillsunde, Pirjo
dc.contributor.authorSärkkä, Katja
dc.contributor.departmentKemian tekniikan osastofi
dc.contributor.schoolTeknillinen korkeakoulufi
dc.contributor.schoolHelsinki University of Technologyen
dc.contributor.supervisorJokela, Reija
dc.date.accessioned2020-12-03T23:22:14Z
dc.date.available2020-12-03T23:22:14Z
dc.date.issued1999
dc.description.abstractKirjallisuusosassa on esitelty analysoitavien yhdisteiden lisäksi muutamien yleisimpien opioidien rakenteita ja ominaisuuksia. Käsittelyssä on keskitytty naltreksonin aineenvaihduntaan sekä naltreksonin ja sen pääasiallisen aineenvaihduntatuotteen, 6-beta-naltreksolin, eristämiseen ja analysointiin biologisista näytteistä. Lääkeaineiden määritysmenetelmiä on tarkasteltu myös yleisesti. Lisäksi on käsitelty hyvää laboratoriokäytäntöä sekä määritysmenetelmän luotettavuuden toteamista. Työn tutkimusosan tavoitteena oli kehittää luotettava ja yksinkertainen menetelmä naltreksonin ja 6-beta-naltreksolin määrittämiseksi seeruminäytteistä korkean erotuskyvyn nestekromatografilla (HPLC). Seeruminäytteiden uuttomenetelmäksi valittiin neste-nesteuutto emäksisestä liuoksesta (pH 9) butyyliasetaatilla. Sisäisenä standardina käytettiin nalorfiinia. Analysoitavat yhdisteet takaisinuutettiin orgaanisesta liuottimesta perkloorihappoon. Uuttomenetelmän saannoksi saatiin naltreksonille 48 % ja 6-beta-naltreksolille 75 %. Takaisinuuton happoliuos analysoitiin HPLC:llä. Laitteistossa oli ODS-käänteisfaasikolonni ja sähkökemiallinen detektori. Ajoliuoksena käytettiin NaH_(2)PO_(4)-liuosta, johon oli lisätty asetonitriiliä sekä ioniparin muodostajiksi oktaanisulfonihappoa ja tetraetyyliammoniumvetysulfaattia. Yhdisteiden tunnistus perustui retentioaikoihin, jotka tarkistettiin kalibrointistandardeilla kunkin ajon alussa. Kehitetyn menetelmän luotettavuutta tutkittiin menetelmän lineaarisuusalueen, oikeellisuuden sekä määrityksen sisäisen ja määritysten välisen toistettavuuden avulla. Naltreksonin määritysrajaksi saatiin 5 ng/ml ja 6-beta-naltreksolin 1 ng/ml. Oikeellisuus ja toistettavuus testattiin kahdella eri pitoisuustasolla. Analyysitulosten poikkeama laskennallisista pitoisuuksista oli naltreksonilla 0,7-2,3 % ja 6-beta-naltreksolilla 2,6%. Määrityksen sisäinen suhteellinen keskihajonta oli naltreksonille 0,9-5,7 % ja 6-beta-naltreksolille 0,8-4,2 %. Määritysten välinen hajonta oli vastaavasti 5,7 ja 4,2 %. Validointitulosten perusteella voidaan todeta. että kehitetty menetelmä soveltuu naltreksonin ja 6-beta-naltreksolin määrittämiseen seeruminäytteestä.fi
dc.format.extent56 s. + liitt.
dc.identifier.urihttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/87018
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:aalto-2020120445856
dc.language.isofien
dc.programme.majorOrgaaninen kemiafi
dc.programme.mcodeKem-4fi
dc.rights.accesslevelclosedAccess
dc.titleMonitoring of naltrexone and 6-beeta-naltrexol in human serumen
dc.titleSeerumin naltreksonin ja 6-beta-naltreksolin tasojen monitorointifi
dc.type.okmG2 Pro gradu, diplomityö
dc.type.ontasotMaster's thesisen
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.publicationmasterThesis
local.aalto.digiauthask
local.aalto.digifolderAalto_14460
local.aalto.idinssi14430
local.aalto.openaccessno

Files