Minihameesta mummonmekkoon. Teollinen vaatesuunnittelu ja keski-ikäisten naisten vaatekäytännöt sosiaalista ikää rakentamassa
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Doctoral thesis (monograph)
| Defence date: 2007-12-12
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2007
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
98 + app. 9
Series
Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja. A, 80/2007
Abstract
The focus of this study is the dressed aging body, a unit formed by clothes, the biological and the social age, and bodily features. The main concept used is an age act: an act that constructs and defines a person’s social age. Theoretically the study adopts a social constructionist approach, especially with a critical realist interpretation. The study is multidisciplinary. It is situated between the disciplines of design studies, with a social science and cultural studies approach, and that of social and cultural gerontology.Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten puetun kehon sosiaalista ikää rakennetaan teollisessa vaatesuunnittelussa ja myöhäistä keski-ikää elävien naisten vaatekäytännöissä. Työn teoreettinen lähtökohta myötäilee sosiaalista konstruktionismia, erityisesti sen kriittis-realistista tulkintaa. Tutkimus sijoittuu vaatetusta, ikääntymistä ja kehoa käsittelevien tutkimusalueiden välimaastoon. Aineisto muodostuu suomalaisessa vaatetusteollisuudessa työskentelevien suunnittelijoiden (n=8) yksilöhaastatteluista ja käyttäjiä edustavien myöhäistä keski-ikää elävien naisten (n=12) ryhmähaastatteluista. Haastatteluissa oli mukana suunnittelijoiden työnäytteitä (n=19) ja käyttäjien lempivaatteita (n=28). Aineistoon on sisällytetty näiden vaatteiden lisäksi valokuvia haastattelutilanteista. Tutkimuksen havainto- ja analyysiyksikkö on yksi ikäteko. Ikäteoilla tarkoitetaan sosiaalista ikää rakentavia ja ikää määritteleviä toimintoja. Käytetty analyysi- ja tulkintamenetelmä pohjautuu vaatteen ja kehon välisiä suhteita tarkastelevaan abc-analyysiin, jossa puretaan puetun kehon muodostama kokonaisuus osiin, tarkastellaan osia yksityiskohtaisesti ja tulkitaan kokonaisuudesta saatua vaikutelmaa. Tutkimuksessa selvisi, että ikätekoja tehdään a) ikääntyvän kehon ja vaatteiden luomassa materiaalisessa todellisuudessa. Vaatetukselle merkittäviä ikääntymismuutoksia tapahtuu ihmisen pituudessa, painossa, painoindeksissä, koossa, mitoissa, ihossa ja toimintakyvyssä. Suunnittelijat ja käyttäjät vastaavat ikääntymismuutoksiin vaatteiden mitoitustyypeillä, pituuksilla ja väljyyksillä, kiinnitysratkaisuilla, taskuilla, halkioilla ja materiaalivalinnoilla. He suosivat siistejä, kestäviä ja helposti huollettavia vaatteita, joita on mahdollista korjata ja muokata. Teollisessa suunnittelussa suositaan ratkaisuja, jotka sopivat monenlaisten käyttäjien tarpeisiin. Ikätekoja tehdään myös b) katseen ja puheen kautta esiin tulevissa tulkinnoissa. Puettua ikääntyvää kehoa arvioidaan ikäsidonnaisten katseiden verkoston avulla, jossa on monia aktiivisia toimijoita. Suunnittelijat ja käyttäjät lähestyvät ikää monitahoisesti ja ristiriitaisesti. Suunnittelijat ja käyttäjät kielsivät haastattelupuheessa iän merkityksen, kiertelivät aihetta, puhuivat siitä kielteisesti ja jopa pilkaten, mutta myös ylistivät ja ihailivat iäkkäitä ihmisiä, käyttivät huumoria iästä puhuessaan ja kohtasivat iän realiteetit. Suunnittelijat ja käyttäjät lähestyivät vaatteisiin liittämiään ikäsidonnaisia mielikuvia ääriesimerkkien kautta, puhuen niistä muodikkaina/vanhanaikaisina, naisellisina/miesmäisinä ja tyylikkäinä/mauttomina. Ikätekojen tekemistä muokkaavat lisäksi c) vaatesuunnittelun ja vaatevalintojen konkreettiset käytännöt. Suunnittelijat rakentavat käyttäjien ulkoasua ammattitaitonsa varassa, kun taas käyttäjien ulkoasun rakentaminen näyttäytyy arkisena naisten perustaitona. Suunnittelijoiden tekemiä ikätekoja rajoittavat muotijärjestelmän taloudelliset, tuotannolliset ja organisatoriset seikat. Suunnittelijat ja käyttäjät pyrkivät rakentamaan ”sopivaa” sosiaalista ikää ohjaamalla toisten katsetta, muokkaamalla puetun kehon mittasuhteita visuaalisesti sekä peittämällä ja paljastamalla kehoa. Aineistosta piirtyy esiin neljä sosiaalista ikää eri tavoin rakentavaa asukokonaisuutta: napapaita ja minihame; neuletakki, paitapusero ja puolihame; mummonmekko; bleiseri ja farkut. Sosiaalisen iän rakentaminen on prosessi, jota leimaavat jatkuva muutos, häilyvät rajat ja sisäiset ristiriidat. Naisten sosiaalista ikää rakentavia ikätekoja tehdään arkisessa elämässä ja teollisessa suunnittelutyössä. Suunnittelijoiden ja käyttäjien tekemien ikätekojen taustalla painivat näkyvät ja näkymättömät ikääntymismuutokset, yksilölliset kokemukset ja kulttuuriset ikämääritykset, iän peittämisen ja paljastamisen tavoitteet sekä ikääntymisen hyväksyminen ja tuomitseminen. Ikäteot luovat ja heijastavat valta-asetelmia. Tässä tutkimuksessa ikääntyvät naiset näyttäytyvät aktiivisina toimijoina, kun taas suunnittelijoiden vallankäytön mahdollisuudet näyttäytyvät vähäisinä muotijärjestelmän rajoittavien käytäntöjen vuoksi. Tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimuksissa erityisesti gerontologian, muotoiluntutkimuksen ja vaatealan tutkimuksen aloilla. Työ tarjoaa jatkotutkimuksille konkreettisen pohjan, jonka avulla voidaan tarkastella ikätekojen tekemiseen liittyviä käytäntöjä ja arvoja. Käytännön suunnittelutyötä tekeville tutkimus tarjoaa esimerkkejä siitä, miten nykyhetken teollisessa vaatesuunnittelussa sovelletaan inklusiivista suunnittelua eli sisällytetään kohderyhmään monenikäisiä ja -kuntoisia ihmisiä. Tulokset valottavat myös inklusiivisen suunnittelun taustalla vaikuttavia ikäsidonnaisia mielikuvia ja normeja.Description
Supervising professor
Uotila, Minna, Prof., University of Lapland, Faculty of Arts and Design, FinlandKeywords
vaatesuunnittelu, keski-ikä, naiset, vaatteet