Mentoring programs taking shape: mentor experiences in two Finnish governmental organizations
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business |
Master's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2021
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Management and International Business (MIB)
Language
en
Pages
74
Series
Abstract
Mentoring research has found mentoring to be beneficial. On the other hand, there are some doubts about the universality of these benefits and questions about how academic literature has applied terminology to developmental interactions, such as mentoring, it has proclaimed to research. The effects of mentoring have been regarded as quite unidirectional, but research has started to consider mentoring relationships more mutual in nature. Alternative mentoring models, such as peer mentoring, have received some academic attention but remain underresearched. Modern work environments demand continuous learning from all employees. Understanding of models that support the personal development of employees is valuable for modern organizations. The purpose of this study is to gain information about mentoring programs in Finnish governmental organizations, and to understand how mentoring programs are adapted to suit the implementing organizations. This is a qualitative multiple case study that considers the mentor point-of-view. I interviewed eight employees, from two organizations, who at the time of this research were acting as mentors. I analysed the data in the tradition of thematic analysis. The mentoring programs are called learning mentoring programs. However, learning mentoring as a term does not feature prominently in previous research literature. The mentors and protégés, or actors, resemble peers. In other words, they are not separated by rank or seniority in the sense that is usually associated with a traditional mentor-protégé relationship. In addition to literature concerned with traditional mentoring and design elements of formal mentoring programs, this thesis engages literature concerned with peer mentoring. This thesis adds to the academic discussion regarding how to position studies that deal with mentoring concepts that are difficult to categorize. Mentoring activity is always strongly tied to the context it appears in. This is evident in the results of this thesis. The organizations have put mentoring into practice in various ways. Therefore, the purpose of this thesis is not to provide general conclusions about learning- or peer mentoring, but rather to explore how mentoring is implemented in formal programs. The findings indicate that mentors can be influential in shaping how mentoring programs take shape. The examined programs have predetermined elements, but the mentors have been highly involved in planning and executing the mentoring activity. The findings also provide some indication that the commonly understood concept of a traditional mentor-protégé relationship serves as a reference point as mentors reflect on their mentoring work. The results of this study highlight the importance of including mentors in planning the practical implementation of mentoring, but also the importance of providing them with sufficient support. The results also suggest that how mentoring activity is defined at the beginning of a program can influence how mentors perceive their mentoring work.Aiempi tutkimus on arvioinut mentoroinnin olevan hyödyllistä. Toisaalta on esitetty kysymyksiä siitä, voidaanko mentoroinnin todeta tuottavan hyötyä kaikissa tapauksissa, sekä siitä miten tutkimus on luokitellut ja nimennyt tutkimusaiheitaan henkilökohtaista kehitystä tavoittelevaa vuorovaikutusta, kuten mentorointia, tarkastellessaan. Perinteisesti mentoroinnin vaikutusten on nähty olevan melko yksisuuntaisia, mutta tutkimuskirjallisuus on sittemmin alkanut tarkastella mentorointisuhteita vastavuoroisempina yhteyksinä. Vaihtoehtoiset mentoroinnin muodot, kuten vertaismentorointi, ovat herättäneet jonkinasteista kiinnostusta akatemiassa, mutta ne ovat toistaiseksi verrattain harvalti tutkittu aihe. Moderni työelämä vaatii jatkuvaa oppimista kaikilta organisaation jäseniltä ja moderneille organisaatioille on hyötyä työntekijöiden kehitystä tukevien mallien ymmärryksestä. Tämän tutkimuksen tavoite on kerätä tietoa mentorointiohjelmista suomalaisissa valtionhallinnon organisaatioissa ja rakentaa ymmärrystä siitä, miten mentorointiohjelmia räätälöidään organisaatioiden tarpeisiin. Kyseessä on kvalitatiivinen monitapaustutkimus, jonka tarkastelun kohteena on mentorinäkökulma aiheeseen. Haastattelin kahdeksaa työntekijää kahdesta organisaatiosta. Tutkimuksen tekohetkellä he toimivat mentoreina pilottivaiheen mentorointiohjelmissa. Datan analysointi suoritettiin temaattisen analyysin menetelmin. Organisaatiot kutsuvat kyseisisten ohjelmien toimintaa oppimismentoroinniksi. Tämä termi esiintyy kuitenkin harvoin kirjallisuudessa. Mentorit ja mentoroitavat, tai aktorit, vaikuttavat keskenään vertaisilta eivätkä heidän väliset suhteensa muistuta perinteistä mentori-mentoroitava-asetelmaa. Siksi perinteistä mentorointia ja mentorointiohjelmien elementtejä tarkastelleen tutkimuskirjallisuuden lisäksi tämä tutkielma tutustuu myös vertaismentorointia käsitelleeseen aiempaan kirjallisuuteen. Tämä tutkielma liittyy osaksi akateemista keskustelua, joka käsittelee mentorointitutkimusten asemointia tutkimuskentällä. Mentorointi on tutkimusaiheena aina kontekstisidonnainen, mikä heijastuu tämän tutkimuksen tuloksissa. Tarkastelluissa organisaatioissa mentorointitoiminta on hyvin monimuotoista. Tämän tutkimuksen tavoitteena ei ole esittää yleistettäviä johtopäätöksiä oppimis- tai vertaismentoroinnista vaan tarkastella millä tavoin mentorointia viedään organisaatioissa käytäntöön. Tutkimuksen tulokset indikoivat, että mentorien rooli toiminnan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Tulokset antavat myös viitteitä siitä, että yleisesti ymmärretty perinteisen mentoroinnin konsepti toimii kiintopisteenä mentoreille heidän reflektoidessa omaa mentorointityötään. Tämän tutkielman johtopäätökset korostavat mentorien osallistamisen tärkeyttä mentorointiohjelmia suunniteltaessa, sekä tarvittavan tuen ja ajan tarjoamista mentorityötä tekeville. Tulokset vihjaavat myös, että miten mentorointitoiminta määritellään ja nimetään ohjelman alussa voi vaikuttaa siihen miten mentorit tarkastelevat omaa mentorointityötään.Description
Thesis advisor
Katila, SaijaKeywords
mentoring, formal mentoring program, learning mentoring, peer mentoring, peer relationship, mentor, actor, thematic analysis