Taiteilijana työskenteleminen osana yhteisöllistä maisemansuojelua

Abstract

Taiteellinen väitöstutkimukseni käsittelee taiteilijatyön merkityksiä kuvataiteilija-ammatin laajentuessa ja hybridisoituessa. Tutkimukseni kehyksenä on Kokemäenjokeen ja sen moniin erilaisiin yhteisöihin ankkuroitunut hanke 2017–2019. ”Kokemäenjokilaakson maaseudun kulttuuriympäristön yhteisöllinen suojelu ja taiteellinen kehittäminen” -hanketta hallinnoi Turun yliopisto ja rahoitti Koneen säätiö. Toimin hankkeen taiteilija-tutkijana ja samalla maaseututaiteilijana, tehtäväni oli koordinoida yhteisölliset taideprosessit, mutta omien teosten tekeminen oli myös mahdollista. Hankkeessa työparinani toimi maisemantutkimuksen asiantuntija Turun yliopistosta.

Hankkeen ytimessä oli Kokemäenjokilaakson asukkaiden ja yhteisöjen kuuleminen kulttuurikartoituksen avulla. Tavoitteena oli pureutua yhteisöjen asukkaiden jokapäiväiseen jokimaisemakokemukseen ja taiteen avulla synnytettiin työskentelytapojen yhdistelmiä, jota kutsumme yhteisölliseksi maisemansuojeluksi.

Suojelumääritelmä pohjaa tässä hankkeessa asukkaiden jokapäiväisiin jokikokemuksiin ja arvoihin. Yhteisöllisestä taiteellisesta työskentelystä nousi kysymyksiä, joihin taiteilijana halusin löytää vastauksia. Tutkimuksen painopiste kääntyi prosessin aikana kohti taiteilijoiden välistä työskentelyä, yhteisyyttä. Tarkastelen taidetta ja taiteilijana työskentelyä omasta kokemuksestani käsin fenomenologisessa viitekehyksessä, aineistona käytän taideprojektien prosesseissa syntyneitä teoksia, näyttelyitä, päiväkirjamerkintöjä, taiteilijahaastatteluja ja rinnastan niitä taidefilosofioihin. Filosofi Emmanuel Levinasin vastuu toisesta nousi tärkeimmäksi filosofiseksi näkökulmaksi.

Tutkimuksen taideprojektikuvauksissa pyrin avaamaan hankkeessa toteutetun taiteen ydintä, sen keskeistä olemusta. Selvitän sanojen ’häiriö’, ’kokemus’, ’dialogi’, ’yhteisö’ ja ’toinen’ merkityksiä. Taiteilijoiden yhteisyyttä pohdin vuoropuhelussa viiden taiteilijan kanssa.

Tutkimuksen taiteelliset osat muodostuvat kahdesta kuratoimastani yhteisnäyttelystä, valikoiduista teoksista sekä hankkeen toteutuneista taideprosesseista. Maailmassa-näyttely oli esillä Vuojoen kartanon Galleria Gylichissä ja puistoalueella 7.6.–17.8.2018. Se nosti esiin taiteilijoiden käsityksiä maisemasta ja luontohuolesta. Joki-näyttely Porin taidemuseossa oli esillä 7.6.–11.8.2019. Näyttelyssä viisi taiteilijaa pohti teoksissaan Kokemäenjokilaakson maisemaa, sen maisema-arvoja, jokeen kiinnittyviä identiteettejä ja yhteisöllisyyttä.

Taiteen ja taiteilijatyön ansiota oli kokemuksellisuus ja laajan yhteistyö verkoston rakentuminen, taiteen myötä tavoitettiin yhteisöt ja kasvatet tiin yhteisöllisyyttä. Johtopäätöksenä kannustan muita hybridihankkeita luottamaan taiteilijoiden ja taiteen kykyyn syventää prosesseja. Tutkimus merkityksellistää taiteilijoiden työtä osana yhteistyöhankkeita.

This artistic doctoral dissertation focuses on the meanings of my own art work, as the profession of an artist expands and becomes hybridised. The framework of this dissertation is the project entitled Conservation of the rural cultural landscape of the Kokemäenjoki river and artistic development, that ran from 2017 to 2019 and was managed by the Department of Landscape Studies, University of Turku. I worked as an artist-researcher of the project and as a regional artist, coordinating the participatory art processes, but also having the opportunity to create my own works.

The specialty of the project lay both in the location being set in a river landscape, and that art worked in parallel with another field of science. My co-worker for the two years was an expert in landscape research. Cultural mapping was at the core of the project and was used to give a voice to the inhabitants and communities along the course of the Kokemäenjoki river. The objective of the project was to drill into the inhabitants’ daily experience of the river landscape, and art was used to bring forth combinations of ways of working that we call participatory landscape conservation. The definition of conservation in this project is based on the daily experiences and values of those inhabitants.

During the process the focus of my research pivoted from the challenges of participatory art towards co-operation between artists, towards community.

I examine art and working as an artist from the point of view of my own experiences within a phenomenological frame of reference. As material I use works, exhibitions, diary entries and interviews with artiststhat have been produced within art project processes, and I thus draw parallels with art philosophies. The sense of responsibility toward others, by which the philosopher Emmanuel Levinas is known, emerged as the most important philosophical point of view.

I further expand on the core of the art produced during the project and its fundamental meaning inthe art project descriptions of the study. I define the meanings of the words “disturbance”, “experience”, “dialog”, “community” and “other”. I ponder the artist’s kinship from conversa- tions with five artists. The artistic parts of the study comprise two exhibitions that I have curated, selected pieces of art works, and the art processes carried out in the projects.

The artistic parts of the study comprise two exhibitions that I have curated, selected pieces of art works, and the art processes carried out in the projects.

The exhibition entitled Maailmassa (In the World) was on display in the Gylich gallery at Vuojoki Mansion and park in Eurajoki from 7.6. to17.8.2018. The exhibition highlighted the artists’ conceptions of landscape and concern for nature. The Joki (The River) exhibition at Pori Art Museum was shown from 7.6. to 11.8.2019. The works of the five artists in the exhibition pondered on the Kokemäenjoki river landscape, its landscape-values, and the identities and sense of community attached to the river.

Thanks to art and the work of artists, an extensive cooperation network has been created; art has allowed us to reach communities and to enhance a sense of togetherness. In conclusion I encourage other hybrid projects to trust in artists and art’s capacity to delve deeper into the processes. Research increases the significance of artists’ work as a partof co-operation projects.