Suomalainen ideaalimaisema näyttämön tyyppikulisseissa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka illusorinen lavastusperinne tyyppikulisseineen on vaikuttanut suomalaisen teatterin visuaaliseen ilmeeseen. Tutkimuksessa kysytään myös, kuinka kuvataiteen perinteinen suomalainen ideaalimaisema on tässä yhteydessä heijastunut maalatuissa tyyppikulisseissa. Tutkimuskohteina ovat suomalaisten näyttämöiden historialliset metsä- ja maisemakulissit ja suomalaisen maisemamaalaustaiteen ideaalimaisemat aikavälillä 1860-1940. Tavoitteenani ei ole selvittää historiallisten lavasteiden arvoa taideteoksina, vaan lähestyä niitä nykytytkimuksen tapaan kulttuurisina artefakteina osana sosiaalista ympäristöään. Tutkimuksen pääkysymys on muotoutunut seuraavaksi: Miten 1800-luvun suomalaisessa kuvataiteessa syntynyt suomalainen ideaalimaisema ja renessanssista peräisin oleva tyyppikulissi yhdistyvät suomalaisten näyttämöiden maalatuissa metsä- ja maisemakulisseissa? Työn keskeisenä aineistona ovat Pelastakaa kulissit -projektin tulokset. Suunnittelin ja toteutin vuonna 1989 alkaneen projektin yhdessä Teatterimuseon kanssa. Vaikka tyyppikulisseja käytettiin kaikissa teattereissa, suomalaisista ammattiteattereista vanhat tyyppikulissit ovat hävinneet lähest täysin. Sen sijaan seuranäyttämöiden lavoilla ja varastoissa maalattuja kulisseja on vielä paljon jäljellä. Dokumentoin projektissa suomalaisilla seuranäyttämöillä vielä jäljellä olevia perinteisiä tyyppikulissilavastuksia. Omassa kotikutoisessa muodossaan ne ovat harvinainen jäänne Euroopassa satoja vuosia vallinneesta tyyppikulissein toteutetusta illusorisesta lavastustyylistä. Seuranäyttämökulisseja tutkiessani olen samalla kirjannut lavastusten tekemiseen osallistuneen tekijäjoukon. Tutkimus osoittaa perinteisten suomalaisten metsä- ja maisemakulissien kuuluvan sekä aiheeltaan että toteutukseltaan samaan suomalaiseen ideaalimaisemakuvastoon, grafiikkaan, maalaustaiteeseen ja valokuvataiteeseen, joihin ideaalimaisemat on historiallisesti liitetty.