Hidas maa: Saven sedimentoituminen affektin ilmentymänä

Thumbnail Image

Files

master_Salonen_Heidi_2025.pdf (884.04 KB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2025-11-25

Department

Major/Subject

Art Education

Mcode

Degree programme

Master's Programme in Art and Media
Taiteen ja median maisteriohjelma
Magisterprogrammet i konst och media

Language

fi

Pages

42

Series

Abstract

Tämä opinnäyte tarkastelee saven ja maan affektiivista ulottuvuutta taiteellisen tutkimuksen ja nykytaidekasvatuksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisia pedagogisia, esteettisiä ja eettisiä avauksia saven ja maayhteyden affektiivinen tarkastelu voi tarjota nykytaidekasvatuksen ja kestävän ajattelun näkökulmasta? Työ nojaa posthumanistiseen ja uusmaterialistiseen teoriaan ja rakentuu menetelmällisesti savipäiväkirjan ja taiteellisen prosessin ympärille. Savipäiväkirja toimii affektiivisena tilana, jossa savi, keho ja aika kietoutuvat toisiinsa ja tuottavat tietoa tekemisen ja aineellisen kohtaamisen kautta. Saven kanssa työskentely paljastaa, että oppiminen ja tietäminen ovat jatkuvaa yhteenkietoutumista materiaalisten voimien ja ajallisten virtausten kanssa. Saven kerrostumat ja painumat hahmottuvat affektin ilmentyminä – jälkinä, joissa tunne, aine ja aika sekoittuvat. Saven syntymekanismit, liike ja hitaus avaavat oppimisen ja olemisen eettisiä ja esteettisiä ulottuvuuksia: ne kutsuvat herkkyyteen, kuuntelemiseen ja keskeneräisyyden hyväksymiseen. Opinnäyte asettuu osaksi taiteellisen tutkimuksen keskustelua, jossa teoria ja käytäntö sekoittuvat ja tieto syntyy kerrostumien välissä. Savi toimii opettajana, joka muistuttaa maaksi tulemisen yhteydestä – elämän ja aineen jatkuvasta kiertokulusta.

This thesis explores the affective dimensions of clay and earth through artistic research and contemporary art education. It asks: What pedagogical, aesthetic, and ethical insights can an affective engagement with clay and earthly connectedness offer for art education and sustainable thinking? Grounded in posthumanist and new materialist theory, the study unfolds through a clay diary and artistic process where practice and theory intertwine. The clay diary serves as an affective space, producing knowledge through material engagement. Working with clay reveals that learning and knowing are not solely human processes but ongoing entanglements with material forces and temporal flows. Clay layers, sediments, and impressions function as images of affect, where emotion, matter, and time converge. The material’s slowness and transformation open ethical and aesthetic dimensions of learning, inviting attentiveness, listening, and acceptance of incompleteness. Overall, the thesis demonstrates how clay can teach relational and ecological awareness, reminding us of our shared becoming-earth and the continuous cycles of life and matter.

Denna avhandling undersöker lera och jordens affektiva dimension ur konstnärlig forsknings synvinkel och samtida konstpedagogik. Forskningsfrågan är: Vilka pedagogiska, estetiska och etiska öppningar kan en affektiv granskning av lera och jordförbindelsen erbjuda ur perspektivet av samtida konstpedagogik och hållbart tänkande? Arbetet vilar på posthumanistisk och nymaterialistisk teori och är metodologiskt uppbyggt kring en lerdagbok och en konstnärlig process. Lerdagboken fungerar som ett affektivt rum där lera, kropp och tid flätas samman och producerar kunskap genom görande och materiella möten. Att arbeta med lera visar att lärande och vetande är en ständig sammantvinnad relation med materiella krafter och tidsliga flöden. Lerans lager och avtryck framträder som uttryck för affekt – spår där känsla, materia och tid blandas. Lerans bildningsmekanismer, rörelse och långsamhet öppnar lärandets och varandets etiska och estetiska dimensioner: de inbjuder till känslighet, lyssnande och acceptans av det ofärdiga. Avhandlingen placerar sig i den konstnärliga forskningens diskussion, där teori och praktik blandas och kunskap uppstår mellan lagren. Lera fungerar som en lärare som påminner om förbindelsen till att bli jord – livets och materiens ständiga kretslopp.

Description

Supervisor

Sederholm, Helena

Keywords

savi, affekti, sedimentti, posthumanismi, taidekasvatus, maayhteys

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202512179391

Collections

[master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS