Asiantuntijatyön käytänteet ja niiden rakentuminen

Abstract

Tämän tutkielman keskeisenä tavoitteena on ollut kasvattaa ymmärrystä asiantuntijan työn käytänteiden rakentumisesta ja tähän prosessiin vaikuttavista tekijöistä. Toteutin tutkielmani laadullisen tutkimuksen periaatteisiin nojaten ja käytin teemahaastatteluja tiedontuottamisen menetelmänä. Haastattelin 12 henkilöä, jotka toimivat kolmessa eri asiantuntijatehtävässä organisaatiossa. Tutkielmani toteutus oli empiria-lähtöistä, tavoitteena painottaa nimenomaan asiantuntijoiden näkökulmasta nousevia, heille merkittäviä teemoja käytänteiden rakentumiseen liittyen. Tutkielmani noudatti pitkälti myös laajenevan oppimisen periaatteita.

Asiantuntijuutta ei ole olemassa ilman käytänteitä. Käytänteet ovat siis asiantuntijuuden ytimessä, asiantuntijuus "kehystää" käytänteitä. Osaaminen puolestaan liittyy sekä asiantuntijuuteen että käytänteisiin ja niiden rakentumiseen. Sekä asiantuntijuus että käytänteet osana käytännöllistä toimintaa ovat kontekstisidonnaisia ja rakentuvat vuorovaikutuksessa osana yhteisöä. Organisaatio-näkökulmasta johtajuus ympäröi ja vaikuttaa niin käytänteisiin, asiantuntijuuteen, näiden rakentumiseen ja osaamisen kasvuun, työyhteisöön sekä muihin yhteisöllisen toiminnan muotoihin organisaatiossa. Organisaatiossa ilmenevät makro- ja mikrotason muutokset saavat aikaan, usein edellyttävätkin, osaamisen ja asiantuntijuuden kasvua sekä vaikuttavat käytänteisiin ja niiden rakentumiseen.

Asiantuntijan käytännöllinen toiminta pinnalta katsottuna yhtenäistä, mutta syvältä tarkasteltuna yksilöllistä paljon hallintaa. Osa toiminnasta on helposti tunnistettavissa, osa toiminnasta on automatisoitunutta, jota ei tule havainneeksi, eikä siitä pysty välttämättä edes kertomaan, niin syvälle se on meihin jo kehollistunut. Käytännöllinen toiminta herättää paljon myös tunteita, arjessa pyritään pärjäämään ja itselle asetetut tavoitteet saavuttamaan. Konkari-asiantuntijat toimivat oman osaamisensa ja oikeassa olemisen ymmärryksessä. Hyvä fiilis ja yhteishenki pelastavat monelta.

Käytänteet rakentuvat ylhäältä alas johdettujen makrotason muutosprojektien myötä. Haastatteluissa tämä näkökulma tuli selkeästi esille. Asiantuntijat sopeuttavat käytännöllisen toimintansa näiden muutosten mukaisesti. Asiantuntijan ääni ei näissä muutosprojekteissa kuulu. Myös mikrotason muutoksista syntyy impulsseja käytänteiden rakentumiselle. Näiden merkitys on haastattelujen perusteella kuitenkin vähäinen.

Tutkielmani peräänkuuluttaa moniäänisyyttä, makro- ja mikrotasojen muutosten ymmärtämistä organisaation toiminnan kehittämisessä, käytännöllisen toiminnan ja asiantuntijuuden roolien ja merkityksen nostamista niille kuuluvaan arvoon johtamiskulttuurissa. Asiantuntijuuden ja osaamisen kasvaminen on nostettava johtamisen agendalle. Tämä mahdollistaa muutoskykyisemmän ja ketterämmän käytännöllisen toiminnan organisaatiossa, jolloin organisaation strategisten tavoitteiden realisoituminen voi tapahtua nykyistä nopeammin ja suoraviivaisemmin.