Yksisarvinen Helsingissä - Antropomorfisen hevoshahmon suunnittelu ja animointi

Abstract

Tässä opinnäytteessä tutkittiin antropomorfisen eläinhahmon suunnittelemiseen kuuluvaa prosessia 2d-piirrosanimaatiossa. Aluksi käsiteltiin antropomorfismia eli miten inhimillisiä ominaisuuksia liitetään muun muassa eläimiin. Sitten käytiin läpi animaatioelokuvan Bambi produktiota, jolla esitin nisäkäshahmon suunnitteluprosessia. Siinä oli tavoitteena luoda antropomorfistisia eläinhahmoja, jotka ovat kuitenkin uskottavia eläiminä. Aihetta taustoitettiin lukemalla antropomorfisia eläinhahmoja sisältävistä animaatioelokuvista sekä analysoitiin elokuvien hahmojen luonnetta ja liikettä. Tutkittiin eri tekijöiden animaatioita, mutta Disneyltä ja DreamWorksilta löytyi runsaimmin tietoa itse elokuvien suunnitteluprosessista. Näistä kävi hyvin ilmi, miten eläinhahmoa lähdettiin kehittämään tutkimalla ja piirtämällä ensin eläimen realistista ruumiinrakennetta ja vasta sen jälkeen lisäämällä ihmismäisiä piirteitä. Tutkittiin myös kuinka paljon antropomorfisia piirteitä eläinhahmoon kannattaa liittää, mikä riippuu kunkin produktion animaation ilmaisutavoitteista.

Suurimmaksi osaksi opinnäytteessä analysoitiin hevoshahmoja keskittyen niiden hahmosuunnitteluun, luonteeseen ja animointiin. Animaatiohahmojen lisäksi tutkittiin hevosten oikeaa lajinomaista käyttäytymistä eli etologiaa. Pohdittiin myös, miten ja kuinka paljon etologiaa kannattaa käyttää hyödyksi eläimen luonnetta ja liikettä suunniteltaessa. Tutkittiin, kuinka paljon eläinhahmon ulkonäön on oltava anatomisesti oikein, jos tavoitteena on eläinhahmon uskottavuus realistisena eläimenä, vaikka sillä olisi inhimillisiä tunteita.

Opinnäytteeni produktio on seitsemän piirrosanimoitua otosta työn alla olevasta lyhytanimaatioelokuvastani Yksisarvinen Helsingissä. Lyhytelokuva kertoo Helsingin ainoasta myyttisestä korttelieläimestä, yksisarvisesta. Omassa yksisarvishahmossani oli tavoitteena, että se on uskottava hevosmaisena hahmona. Oli kuitenkin tärkeää, että myös hahmon ilmeet olivat antropomorfisia, jotta yksisarvisen tunteet välittyisivät hyvin yleisölle. Käyttäytymisen hyödyksi käytettiin hevosen luontaista kehonkieltä, esimerkiksi korvien erilaisia asentoja eri tunnetiloissa. Tavoitteena oli myös yhdistää sekä antropomorfisuutta että hevoselle ominaista liikettä, esimerkiksi tietynlaisissa kävelytyyleissä. Lopputuloksena saatiin hevosmainen hahmo, jossa näkyy antropomorfisuus erityisesti ilmeissä, mutta kehonkieli on uskottavaa hevoseläimenä.