Asunto ehkäisykeinona: selitys syntyvyyden laskulle 1970-luvulla
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2024
Department
Major/Subject
Arkkitehtuuri
Mcode
ARTS3001
Degree programme
Taiteiden ja suunnittelun kandidaattiohjelma
Language
fi
Pages
18
Series
Abstract
Taloudellisen huoltosuhteen heikentyminen on uhka suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Se onheikentynyt matalan syntyvyyden ja suurten ikäluokkien ikääntymisen vuoksi ja sitä on mahdollista parantaa nostamalla syntyvyyttä ja lisäämällä maahanmuuttoa. Vastaavasti 1970-luvulla syntyvyys laski lähes yhtä matalaksi kuin nykyään. Silloinen syntyvyyden aleneminen oli poikkeuksellinen: se ei johtunut nälänhädästä tai poikkeuksellisista sääolosuhteista, 1970-lukua edeltävät kerrat. Syntyvyyden muutoksien syitä on tarpeellista tutkia, jotta syntyvyyttä vähentävät tekijät olisi mahdollista poistaa. Tämä kandidaatintyö on kirjallisuuskatsaus, jossa selvitetään miten arkkitehtoniset tekijät ilmentävät matalaa syntyvyyttä Suomessa 1970-luvulla. Lähdeaineistona käytän pääasiassa teosta Asuntokysymys Suomessa: Topeliuksesta tulopolitiikkaan (1990) Anneli Juntto, mikä käsittelee Suomen asuntopolitiikan historiaa vuosilta 1800–1980. Muut lähdeaineistot esiintyvät suppeammin tekstissä. Asuntopolitiikkaa käsittelevässä kappaleessa ilmenee, että Suomessa on yritetty samanaikaisesti parantaa asunto-olosuhteita kannustamalla asumaan väljemmin ja lisätä asuntotuotannon määrää. Sotien, pula-aikojen ja maaseudun priorisoimisen vuoksi asuntopula piinasi kaupunkeja, joten asuntojen tuotannossa säästettiin tuottamalla enemmän edullisempia ja pienempiä asuntoja maaseudulle. Vähäisen varallisuuden vuoksi asunto-olosuhteiden parantaminen jäi valistuksen ja kannustimien varaan. Tutkielmassa havaitaan, että 1850-luvulta alkanut asuinolojen parantaminen yhdistettynä runsaaseen yksiöiden ja kaksioiden tuotantoon on johtanut perhekoon pienenemiseen. Asumisen tiheyden muuttaminen väljemmäksi rahallisten kannustimien avulla 1960-luvulla ja pienten asuntojen runsas tuotanto olivat yhdessä saattaneet vaikuttaa syntyvyyteen: perheillä ei ollut varaa useampaan lapseen korkeiden asuinkustannusten vuoksi. Lähiörakentamien vuosina 1950–1970 ilmentää tätä asuntopolitiikan kulkua. Erityisesti 1970-luvulla asuntopolitiikan ajama kehityskulku toteutui: Asuntopula onnistuttiin taltuttamaan runsaalla betonielementtirakentamisella. Uudet kerrostaloasunnot olivat tilavampia kuin 1950-luvuilla, mutta syntyvyys vain laski matalammaksi. Asumistiheyden kriteerit asumistuen saamiseksi rajoittivat edelleen lapsilukua: Tuen saannin ehtona oli asuminen enintään kaksi henkilöä huonetta kohti.Description
Supervisor
Özer-Kemppainen, ÖzlemThesis advisor
Lilius, JohannaKeywords
asuntotuotanto, asuntopolitiikka, lähiörakentaminen, minimitasot, syntyvyys, 1900-luku