Puotilan Leikkiniityn hoito- ja kehittämissuunnitelma - Luonnon monimuotoisuuden rikastaminen 60-luvun arvoympäristössä
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2024
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin ja sisustusarkkitehtuurin maisteriohjelma
Language
fi
Pages
70 + 7
Series
Abstract
Tämän diplomityön tavoitteena oli tehdä Puotilan Leikkiniitylle hoito- ja kehittämissuunnitelma, jonka lähtökohtana on puiston alkuperäisen, 60-luvun suunnitelman mukaisen sommitelman ja toiminnallisuuden palauttaminen, samalla luonnon monimuotoisuutta rikastaen. Puotilan Leikkiniitty on vuonna 1965 Auli Hietakankaan suunnittelema kaupunginosapuisto, joka on tärkeä osa Puotilan edistyksellistä vuoden 1959 asemakaavasommitelmaa. Minimalistinen ja graafinen Leikkiniityn suunnitelma, on edustava esimerkki modernin maisema-arkkitehtuurin aikakauden puistosuunnittelusta sekä Hietakankaan varhaisista töistä. Leikkiniitty on 60-luvun arvoympäristö, jonka vaalittavia ominaispiirteitä ovat laajat avoimet nurmikentät ja suuret lehtipuut, puiston ja korttelialueen saumattomuus, suoraviivaiset puistokäytävät, eleetön kaluste- ja leikki- välinevalikoima sekä täyttömaista tehty säännöllisen pyöreä kumpare, jota viisi tiukasti pensasaidoin rajattua hiekkapintaista leikki- ja pelialuetta kehystävät. Ajalta ennen puiston rakentamista, Leikkiniityllä on säilynyt myös osa vanhaa puustoisella kumpareella sijainnutta torpan pihapiiriä sekä historiallisia polkureittejä. Historiallisista arvoistaan huolimatta, laajoista leikattavista nurmialueista ja viidestä puuvartisesta kasvilajista koostuva puistosommitelma, ei vastaa luonnon monimuotoisuuden tavoitteisiin, joita julkiselle viheralueelle tänä päivänä usein asetetaan. Yleisesti käytetyt, luonnon monimuotoisuuden rikastamisen vakiokeinot julkisilla puistoalueilla, ovat tällä hetkellä kasvilajien ja lahopuun määrän lisääminen sekä nurmikoiden kasvattaminen niityiksi. Koska nämä keinot ovat ristiriidassa Leikkiniityn historiallisten arvojen kanssa, työssä etsittiin vaihtoehtoisia keinoja luonnon monimuotoisuuden rikastamiseksi. Työssä löydetyt luonnon monimuotoisuuden rikastamisen keinot Leikkiniityn eheimmälle 60-luvun osalle ovat kujasalavakloonien määrän lisääminen, monilajiset kukkivat nurmikot, paikallisen kasvillisuuden ja lisäyslähteiden käyttäminen, vieraslajien torjuminen ja kunnossapidon käytäntöjen muuttaminen. Alueilla, joissa 60-luvun suunnitelmaa ei enää voida palauttaa, rikastamisen keinoja ovat olevan ojan muokkaaminen kaksitasouomaksi ja massapensasistutusten muuttaminen kulttuurivaikutteiseksi niityksi. Työssä todettiin, että luonnon monimuotoisuutta on mahdollista rikastaa myös pelkistetyssä 60-luvun puistossa, luonnon arvot puiston historiallisiin arvoihin sovittaen. Vaihtoehtoisten keinojen löytäminen ja käyttäminen on kuitenkin aikaa vievää ja tullakseen yleisiksi käytännöiksi, osa niistä vaatii myös muutoksia viheralan nykykäytäntöihin. Puotila on poikkeuksellisen hyvin säilynyt 60-luvun asuinalue ja Leikkiniitty tärkeä osa eheää kokonaisuutta. Diplomityössä esitetyin vaihtoehtoisin luonnon monimuotoisuuden rikastamisen keinon päivitettynä, Leikkiniitty toimii monimuotoisena viheryhteytenä Vartiokylän arvokkaiden luontoalueiden välillä, toimittaen samalla alkuperäistä tehtäväänsä asuinalueen toiminnallisena kaupunginosapuistona, historiallisia arvojaan menettämättä.The aim of this thesis was to create a maintenance and development plan for Puotila’s Leikkiniitty, with the goal of restoring the park’s original 1960s design and functionality while enhancing its biodiversity. Puotila’s Leikkiniitty is a neighborhood park designed by Auli Hietakangas in 1965. It is an important part of Puotila’s progressive 1959 zoning plan. The minimalist and graphic design of Leikkiniitty is a representative example of modern landscape architecture from that era and one of Hietakangas’s early works. Leikkiniitty is a valued environment from the 1960s, characterized by its open, expansive lawns, large deciduous trees, seamless integration with the surrounding block area, straightforward pathways, unadorned selection of furniture and playground equipment, and a regularly round mound made from fill soils, framed by five sand-covered play and sports areas enclosed by dense hedges. The park also preserves part of the old courtyard located on a wooded hillock, as well as historical pathways from the time before the park was constructed. Despite its historical significance the park’s design, which comprises vast mown lawn areas and five species of woody plants, does not meet today’s goals for biodiversity in public green spaces. Common methods for enriching biodiversity in public parks include increasing the number of plant species and deadwood, as well as converting lawns into meadows. Since these methods conflict with Leikkiniitty’s historical values, alternative ways to enhance biodiversity were explored in this work. The methods identified to enrich biodiversity in the most intact parts of Leikkiniitty’s 1960s design include increasing the number of clone willows, creating diverse flowering lawns, using local vegetation and propagation sources, combating invasive species, and changing maintenance practices. In areas where the 1960s design cannot be restored, methods include modifying the existing ditch into a two-stage channel and converting mass shrub plantings into meadows with local plants. The study concluded that it is possible to enhance biodiversity in a minimalistic 1960s park while respecting its historical values. However, finding and implementing alternative methods is time-consuming, and some require changes in green space management practices. Puotila is an exceptionally well-preserved 1960s residential area, and Leikkiniitty is an important part of this ensemble. With the alternative biodiversity enhancement methods presented in the thesis, Leikkiniitty will serve as a diverse green connection between the natural areas of Vartiokylä while maintaining its original function as a functional neighborhood park, without losing its historical values.Description
Supervisor
Hautamäki, RanjaThesis advisor
Ahola, MarkoKeywords
60-luku, historiallinen puisto, luonnon monimuotoisuus, arvoympäristö, hoitosuunnitelma, kehittämissuunnitelma