On an example of a post-formal education – on social sustainability Volume I, II and III
Loading...
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
P1 OPINNÄYTTEET D 2015 Salovaara
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2015
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
294
Series
Abstract
This inquiry is about three things in general, and what ever felt right to fall under those main topics of educating sustainability, that kind of education as a whole and that whole as a take on social sustainability. The inquiry is constructed to parts of Creative Sustainability (CS) programme and its content and value proposition, my personal study analog with the programme and the time spent at and around the university, the theoretical part that contains theories of education, sociology, systems thinking and so on, the methodological section that tries to bridge the theory to practice, case examples of projects and other acts and actions I’ve experienced which are reflected to the methods and to the theories behind, and finally the outcome which are the recommendations to the programme and perhaps even generally to all the main topics above; educating sustainability, that kind of education as a whole and that whole as a take on social sustainability. The purpose of this inquiry was to firstly look at CS as a education of sustainability, secondly to synthesise what is the relation of social sustainability as a part, or as it is claimed in this work—the core, of sustainability, and thirdly to open up the very long path what has been the highly productive and illuminating path from a designer to a sustainability planner and with it, hopefully generalise and educate the educators of sustainability to replicate the process. As the scope of the work ranges from very personal observations, to general discussions and from old core theories of being to contemporary theories of thinking it is only fair to say that almost unwillingly I took upon the task here to prove a point that any professional can, and in some cases should be turned into a sustainability generalist. And I say generalist in the most positive meaning. Meaning that a generalist by their unbiased abilities are the best to be the specialists of a field that undertakes almost all other fields—when looked through the lense of sustainability. The synthetisation of what is, or more likely how should we think about social sustainability—surprisingly novelly tries to emerge the fields of sociology and sustainability. It has been innate to me, to look at sustainability as an outcome of a social process. Sustainability is, and can ever only be a social phenomena which to me stands that much true that it was surprising to see the little amount of efforts there has been to combine the two. And finally, the overarching essence and vocabulary of this work, sustainability and the, and any education of it—which are vitally parts of each other. Sustainability is yet at the core of the global society, though hopefully it is at the verge of being there. Though before we claim onboard with it, it is necessary to reflect why the majority of the globe is either slow or reluctant in the change—and perhaps one of the reasons is the somewhat mystified conceptualisation of the principle of sustainability. Though everyone can understand the call for responsibility embedded to it, it seems to be a hard task to ripple the concept to any encountering principle, and even more disturbingly seems to contradict itself much too easily in practice, even in thinking of it logically. Which is why a part of this work is a new model for the principle of sustainability—leaning on the old, but willingly replacing the typical definition.Tutkimukseni koskee pääasiallisesti kolmea eri aihetta, ja niitä useita asioita jotka mahtuvat näiden aiheiden alle: kestävyyden opetus, sen kaltainen opetus kokonaisuudessaan ja sen ote sosiaaliseen kestävyyteen. Tutkimus pohjautuu osin Aalto-yliopiston Creative Sustainability (CS) -ohjelmaan ja sen sisältöön ja arvolupaukseen, omaan kokemukseeni ajasta ohjelman ja yliopiston parissa ja eri teorioihin jotka tulevat opetuksen, sosiologian, systeemiajattelun ja muiden aiheeseen liittyvien tieteiden parista. Lisäksi tutkimuksessa käytetään aineistona eri kestävyyden ja opetuksen metodeja ja metodologioita ja projektiesimerkkejä ja näistä aineistoista johdetaan suositukset ja päätelmät aiemmin mainittujen aiheiden: kestävyyden opetuksen, sen kaltaisen opetuksen kokonaisuuden ja sosiaalisen kestävyyden edistämiselle. Tämän tutkimuksen tarkoitus on katsoa CS ohjelmaa kestävyyden koulutuksen esimerkkinä, katsoa sitä oman henkilökohtaisen, pitkän ja hyvin valaisevan oppini kautta ja löytää opin resepti, ja johtaa synteesi sen otteesta sosiaaliseen kesätvyyteen kestävän kehityksen kokonaisuuden osana–kuten tutkimuksen tuloksissa todetaan, sen ytimenä. Tutkimuksen laajuus käsittää omia kokemuksia ja yleisestä keskustelusta aiheen ympäriltä, olemisen perinteisiä teorioita ja ajattelun moderneja teorioita joiden valossa pääainekeskeisyys väistyy yleisen kestävyyden ajattelun tieltä, yleisen–generaalin, tässä tarkoittaessa kestävyyden eri puolien puolueettomuutta ja tasapainoa. Kokonaisvaltainen kestävyys vaatii generalistin puolueettomuuden ammattimaisuuden jotta se huomioon ottaa muiden, lähes kaikkien muiden alojen osallisuuden kestävyyteen. Sosiaalisen kestävyyden synteesi, tai oikeastaan sen käsittelyn synteesi yhdistää uudella tavalla sosiologiaa ja kestävyyttä. Itselleni näiden kahden asian yhteenkuuluvuus on aina ollut lähes luontainen tapa ajatella kestävyyttä sosiaalisen toimen lopputuloksena. Kestävyyden ollessa sosiaalinen ilmiö, sosiologian ja kestävyyden yhdistäminen tuntui yllättävältä huomatessani kuinka vähän–tai ei lainkaan, alalla aihetta oltiin aiemmin tutkittu. Kestävyys ei vielä ole globaalin yhteiskunnan arvojen keskiössä, vaikkakin on sitä keskusteluissa. Tosin ennen kuin kestävyyden transitio on valmis, on tarpeellista reflektoida kestävyyden konseptointia ja sitä, onko sen jokseenkin mystifioitu määrittely yksi osasyy kestäyyden hitaaseen tulemiseen. Kestävyyden yksi peruselementti: vastuullisuus–joka konseptina yleisesti ymmärretään, tulee liittyä kaikkiin käsiteltäviin aloihin ja kestävyys itsessään tulisi määritellä helpommin toteutettavaksi ja vähemmän ristiriitaiseksi itsensä kanssa. Uusi kestävyyden määritelmä nojaa jo tehtyyn, mutta pyrkii korvaamaan vanhan.Description
Supervisor
Laurila, TiinaThesis advisor
Nousala, SusuKeywords
social sustainability, sustainability theory, post-formal education, creative sustainability