Kaupunki kimalaisen silmin – Kimalaisten huomiointi kaupunkiympäristöjen suunnittelussa

Abstract

Pölyttäjien määrä on maailmanlaajuisesti vähenemässä. Lajeja uhkaavat toisaalta ilmastonmuutos, toisaalta elinympäristöjen pirstaloituminen. Samalla kun lajien elinmahdollisuudet maaseudulla huononevat, kiihtyvä kaupungistuminen pilkkoo elinympäristöjä tiiviimmillä alueilla yhä pienemmiksi. Yksi merkittävimmistä pölyttäjä-ryhmistä on kimalaiset. Ne ovat leimallisesti pohjoisten alueiden lajeja, ja sellaisena tärkeitä myös Suomessa. Selvitäkseen tulevaisuudessa niiden täytyy sopeutua kaupunkiympäristöön – ja kaupunkiympäristön toisaalta niihin.

Tässä kandidaatintyössä on perehdytty kirjallisuuskatsauksen keinoin suomalaisten kimalaislajien elinmahdollisuuksia kaupungissa rajoittaviin tekijöihin, esimerkiksi pesäpaikkojen sijaintiin, ravinnonhaun lentomatkojen pituuteen ja ympäröivän kaupunkiympäristön laatuun.

Tulosten perusteella kimalaisten onneksi niiden elintapavaatimukset ovat monin paikoin hyvin sovitettavissa kaupunkiin, ja jo nykyisellään kaupunki on monen kimalaisen koti. Suomessa tavattava lajisto on runsas, eikä jokaisen lajin vaatimuksia voi ottaa huomioon kaikkialla, mutta yhteisiä perusedellytyksiä on paljon. Avoin maisematyyppi, mahdollisuus maapesinnälle ja herne- ja kanervakasveista koostuva kasvillisuus tukevat useimpia suomalaisia lajeja. Keskenään muutaman sadan metrin etäisyydellä sijaitsevat viheralueet ovat riittävän lähellä lähes kaikkien lajien ravinnonhaulle.

Myös vähemmän tutkittuja elintapavaatimuksia on runsaasti, eikä käsitellyn aineiston perusteella voida luoda kuin yleisiä suuntaviivoja suunnittelulle. Näiden perusteella oikeinsuunnitelulla kaupunkiympäristöllä on kuitenkin yhdessä luonnonvaraisten alueiden kanssa potentiaalia toimia kimalaisten elinympäristönä myös tulevaisuudessa.