Techno-economic analysis of smart home hub and integration service

Abstract

From the perspective of an access network operator, smart home is an interesting opportunity. Operators have established customer relationships with their existing mobile and fixed broadband offering and view the smart home as an opportunity to create value-added services. Interoperability of smart home devices enables full potential as users are willing to use a single application for all their home control needs. Interoperability and the single application as a control method can be achieved with a smart home hub and an integration service. One possible strategy for operators is to provide such hub and service.

To provide a smart home hub and an integration service, operators have to choose how to partner with hub manufacturers. The thesis identifies three alternative ways for the partnership using Value Network Configuration method. To compare those three alternatives, called value network configurations, a techno-economic model is created, focusing especially on costs. Three value network configurations are compared with the model using example input data and a single value network configuration is recommended based on cash flow analysis results such as net present value, internal rate of return and payback period in combination with sensitivity analysis. The thesis also introduces a simple approach for modeling the effect of development time when comparing the value network configurations. With used input data, the results of the techno-economic model indicate that the operator should choose a value network configuration in which the operator deploys their application but utilizes hub manufacturer's backend. To help the reader understand the choices and assumptions made in Value Network Configuration method and Techno-economic model, Michael Porter's Five Forces method is used to identify and classify forces affecting the industry of smart home hub and integration service.

Älykoti on mielenkiintoinen mahdollisuus verkko-operaattoreille. Operaattorit voivat hyödyntää olemassa olevia mobiili- ja kiinteän laajakaistan asiakassuhteitaan ja tarjota älykotia lisäarvopalveluna. Yhteensopivuus mahdollistaa älykoti-laitteiden täyden potentiaalin, koska käyttäjät haluavat kontrolloida kotejaan käyttäen ainoastaan yhtä sovellusta. Yhteensopivuus ja yhden sovelluksen kautta tapahtuva hallinta on mahdollista toteuttaa älykodin keskuksella ja integraatiopalvelulla. Operaattorille yksi mahdollinen älykodin strategia on tarjota tällaista keskusta ja palvelua.

Tarjotakseen älykodin keskusta ja integraatiopalvelua, operaattorit joutuvat päättämään, kuinka partneroitua keskusvalmistajien kanssa. Työ identifioi kolme erilaista partneruutta käyttäen arvoverkkokonfiguraatio menetelmää. Luotuja kolmea vaihtoehtoa, nimeltään arvoverkkokonfiguraatiota, vertaillaan tekno-ekonomisella mallilla, keskittyen erityisesti kuluihin. Kolme arvoverkkokonfiguraatiota vertaillaan mallilla käyttäen esimerkki dataa syötteenä ja yhtä arvoverkkokonfiguraatiota suositellaan perustuen rahavirta-analyysin tuloksiin, kuten nettonykyarvoon, efektiiviseen korkoon ja takaisinmaksuaikaan yhdessä herkkyysanalyysin kanssa. Työ myös esittelee tavan vertailla kehitystyöhön kuluvaa aikaa eri arvoverkkokonfiguraatioiden välillä. Käytetyllä esimerkkisyötteellä malli indikoi, että operaattorin tulisi valita sellainen arvoverkko, jossa operaattori julkaisee oman sovelluksen, mutta hyödyntää keskusvalmistajan taustajärjestelmää. Jotta lukija ymmärtäisi arvoverkkokonfiguraatio menetelmässä ja tekno-ekonomisessa mallissa tehdyt valinnat ja oletukset, Michael Porterin viiden voiman mallia käytetään identifioimaan ja erittelemään älykodin keskus- ja integraatiopalvelualaan vaikuttavia voimia.