Forecasting in End-of-Life Spare Parts Procurement

Abstract

Huoltopalvelut ovat jatkuvasti kasvava tulojen ja asiakastyytyväisyyden lähde tuotantotaloudessa. Hyvän palvelun takaamiseksi yritysten tulee varmistaa huollossa tarvittavien varaosien riittävyys jakelukeskuksissa. Usein varaosat ovat identtisiä tuotannossa käytettävien kanssa, ja verrattain pienestä kysynnästä johtuen osia ei yleensä ole saatavilla sen jälkeen, kun tuotteen valmistus on loppunut. Tällöin valmistajalle ilmoitetaan toimittajan myöntämä viimeinen tilauspäivämäärä, jolloin yritykseen tulee pystyä arvioimaan tuotteen koko palveluajalle (yleensä useita vuosia) tarvittava varaosamäärä eli lopputilaus.

Diplomityössä tarkastellaan lopputilauksen päätöksenteon ongelmia. Työssä käsitellään ensin varaosien varastonhallintaan yleisesti ja tutkitaan lopputilaukseen liittyvää problematiikkaa. Erityinen huomio kiinnitetään elinkaaren vaiheen merkitykseen varaosien hallinnassa ja lisäksi pohditaan, kuinka varaosat eroavat tavallisista osista, eli esim. valmistuksessa käytetyistä, tai lopputuotteista ennustusmielessä. Työn ydin on kysynnän ennustamisessa. Perinteiset aikasarjoille tarkoitetut kysynnän ennustamismenetelmät eivät sovellu varaosien kysynnän ennustamiseen - ainakaan niiden elinkaaren loppupäässä, kun kysyntä laskee nopeasti ja toisaalta ennustehorisontti on hyvin pitkä. Työssä tutkitaankin erityistä komponenttien asennuskantaan perustuvaa ennustamismenetelmää. Tuloksena saadaan melko robusti ja monimutkaisessa ympäristössä kohtuullisesti toimiva menetelmä.

Työssä tutustutaan yksityiskohtaisesti elektronisia kulutustuotteita valmistavan suuren yrityksen varaosien hallintajärjestelmään. Työ tehtiin paljolti tämän järjestelmän tarjoamissa puitteissa, jolloin järjestelmän rajoitukset ja mahdollisuudet pyrittiin ottamaan huomioon ennustemenetelmiä tutkiessa. Pohdintojen lisäksi työssä todetaan kehitetyn ennustemenetelmän toimivuus todellisella datalla. Tulosten perusteella uusi menetelmä vaikuttaa hyvinkin lupaavalta.

Koska lopputilauskoon ennustaminen on uudesta menetelmästä huolimatta melko epävarmaa, diplomityössä käsitellään myös erilaisia lähestymistapoja kysynnän epävarmuuden sietämiseen. Näitä vaihtoehtoja pohditaan pääpiirteittäin ja yksinkertaisia esimerkkejä käyttäen ja lopuksi todetaan, että ainakin osa niistä vaikuttaa varteenotettavilta vaihtoehdoilta jatkotutkimuksia varten.