Mikä tässä on pedagogista? – TANGO-projektin pedagogisia ratkaisuja etsimässä

dc.contributorAalto-yliopistofi
dc.contributorAalto Universityen
dc.contributor.authorJääskeläinen, Iida
dc.contributor.departmentDepartment of Arten
dc.contributor.departmentTaiteen laitosfi
dc.contributor.schoolTaiteiden ja suunnittelun korkeakoulufi
dc.contributor.schoolSchool of Arts, Design and Architectureen
dc.contributor.supervisorKallio-Tavin, Mira
dc.date.accessioned2013-11-20T07:32:00Z
dc.date.available2013-11-20T07:32:00Z
dc.date.issued2013
dc.description.abstractTutkielmassani analysoin kokemuksiani TANGO-projektin pedagogiikan kehityksestä näyttelypedagogin, eli minun, näkökulmasta. Peilaan prosessia lukemaani kirjallisuuteen ja etsin vastausta tutkimuskysymykseeni: Mikä TANGO-projektissa on pedagogista? Tulen tutkimuksessa esittämään, että TANGO-näyttely on pedagoginen jo ennen näyttelypaikan ovien avautumista. Museo on muuntunut vanhoja tavaroita säilövästä sivistyslaitoksesta eri vaiheiden kautta yleisen kommunikaation alustaksi, jossa yleisön osallistumisella on valtava merkitys (Levanto & Petterson 2004, 7). Pedagogiikan läsnäolo museoissa ja näyttelyissä on niin monesti ja monelta taholta perusteltu sekä Suomessa että kansainvälisestikin, että se tuntuu olevan lähes itsestäänselvyys. Vaikka pedagogian läsnäolo koetaan tärkeäksi, mahdollisuudet ovat kovin rajoittuneet, kun hyviä ideoita pyritään siirtämään käytäntöön. Tässä tutkielmassa kysyn ensimmäisen tutkimuskysymykseni lisäksi: Mitä museot toivovat kävijöidensä oppivan ja millainen kohtaaminen tai kokemus on riittävän pedagogista, jotta sille voidaan hyväksyä pedagogian leima? Pohdin siten, minkälaisen muutoksen museopedagogiikassa ja sen läsnäolossa havaitsen nyt. Tutkimusmenetelminäni käytän toimintatutkimusta ja kirjallisuusanalyysiä. Olennaista tutkimusmenetelmässä on tutkijan ja tutkittavan kohteen aktiivinen ja pitkäjaksoinen vuorovaikutus. Toimintatutkimukseni on kaksivaiheinen. Ensin syksyllä 2012 laadin tutkimuspäiväkirjaani ja aloitin aineiston pyörittelyn ja alustavan analysoinnin. Toinen vaihe sijoittui keväälle 2013, jolloin analyysin tuloksena päädyin lopulliseen tutkimusrakenteeseen ja työ painottui kirjoitustyöhön ja aineiston analysointiin. Tutkimukseni on tarkoituksellisen asiantilan muutoksen tekemisen lisäksi pyrkimys kehittää omaa ammattitaitoani taidekasvattajana. Hahmottaessani näyttelypedagogiikan yleisempää kenttää turvaudun olemassa olevaan kirjallisuuteen. Analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä analyysia. Nostin aineistosta neljä eri teemaa, jotka tuntuivat nousevan toistuvasti aineiston eri kohdissa. Teemoiksi muodostuivat Elävä yleisötyö, Oppiminen näyttely-ympäristössä, Oma muuntuva roolini ja Kulttuurienvälinen yhteistyö. Analyysiosuudessa tutkin näitä teemoja aineistoanalyysia tukena käyttäen ja pyrin selvittämään vastaukseni johdannossa esittämiini tutkimuskysymyksiin.fi
dc.format.extent36
dc.identifier.urihttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/11388
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:aalto-201308107490
dc.language.isofien
dc.programmeDegree Programme in Art Educationen
dc.programmeKuvataidekasvatuksen koulutusohjelmafi
dc.relation.haspartTANGO-näyttely toteutuu Nantesissa, Milanossa ja Helsingissä keväällä 2013.
dc.subject.keywordinstituutiofi
dc.subject.keywordpedagogiikkafi
dc.subject.keywordnäyttelypedagogiikkafi
dc.subject.keywordmuotoilupedagogiikkafi
dc.subject.keywordyleisötyöfi
dc.subject.keywordkohtaaminenfi
dc.subject.keywordprosessifi
dc.subject.otherArt educationen
dc.titleMikä tässä on pedagogista? – TANGO-projektin pedagogisia ratkaisuja etsimässäfi
dc.typeG1 Kandidaatintyöfi
dc.type.ontasotBachelor's thesisen
dc.type.ontasotKandidaatintyöfi

Files