Modulaarisuus asuntoarkkitehtuurissa

Loading...
Thumbnail Image

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis

Date

2019

Department

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Taiteiden ja suunnittelun kandidaattiohjelma

Language

fi

Pages

48

Series

Abstract

Toisen maailmansodan jälkeisinä jälleenrakentamisen vuosikymmeninä toteutetut modulaariset asuinkerrostaloalueet muodostavat merkittävän osan suomalaisesta rakennuskannasta. Modulaarisen suunnittelutavan teoria on ollut olemassa hyvin pitkään, mutta suunnittelua motivoivat tekijät ovat ajan kuluessa muuttuneet. Siinä missä varhaisia mitoitustutkimuksia tehneet arkkitehdit pyrkivät luomaan yleismaallisen harmonisen ja esteettisen suhdemaailman, ohjaavat rakennusteollisuuden ja elementtiteknologian tavoitteet pitkälti tämän päivän modulaarista suunnittelua. Modulaarisuuden hyötyinä nähdään rakentamisen nopeus ja kustannustehokkuus, rakennus- ja suunnitteluvirheiden minimoiminen sekä mahdollisuus luoda varioituvia ja sarjaräätälöityviä asumisratkaisuja. Modulaarisuus myös mahdollistaa kohteen vaiheittaisen laajentamisen, ja suunnittelumetodi synnyttää rakennukselle luontevasti systemaattisen ja harkitun julkisivumaailman. Systemaattisia mittajärjestelmiä hyödynnetään erityisesti elementtirakentamisessa, ja rakennustavan suurimmaksi suunnitteluhaasteeksi voi katsoa tehdas- ja kuljetusolosuhteiden rakennuskappaleiden mitoitukselle määrittämät raja-arvot. Tarkkaan määritelty mittajärjestelmä tapaa tuottaa tietynlaisia asuntoja. Moduulimitoitetussa huoneistossa erilaisista asuintiloista syntyy herkästi keskenään samankokoisia, eikä tilojen välille synny selkeää hierarkiaa. Suunnitelmaan on haastavaa luoda tarkasti tietynkokoisia asuintiloja, ja kun yhdessä paikassa moduulimitoitus palvelee tietyn huonetyypin edellytyksiä, syntyy toisaalle asuntoon käyttötarkoitukseensa nähden herkästi liian väljiä tai ahtaita tiloja. Suomeen on rakennettu modulaarista suunnitteluperiaatetta noudattaen asuinrakennuksia monella vuosikymmenellä, ja arkkitehtien suhtautuminen erilaisiin mittajärjestelmiin on vaihdellut ehdottomuuden ja joustavuuden välillä. Modulaarisen lähestymistavan voi katsoa toimivan parhaiten silloin, kun mittajärjestelmästä pidetään kiinni tietyiltä osin mutta sen suhteen ei olla täysin ehdottomia. Suunnittelutavalle löytyy tulevaisuudessa yhä uusia käyttökohteita, kun erityisesti puun käyttö yleistyy asuintalojen rakennusmateriaalina. Tässä kandidaatin työssä käsitellään modulaarisen asuntoarkkitehtuurin historiaa, avataan aiheeseen liittyvää käsitteistöä ja paneudutaan suunnittelumetodin tuottamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Aihetta lähestytään viiden modulaarista arkkitehtuuria edustavan referenssikohteen kautta, joita analysoimalla suunnittelumetodin ominaispiirteet avautuvat konkreettisesti. Tutkielman lopussa hahmotellaan suunnittelutavan nykyaikaisuutta ja mahdollisia tulevaisuuden sovelluksia.

Description

Supervisor

Huttunen, Hannu

Thesis advisor

Tervo, Anne

Keywords

modulaarisuus, asuinkerrostalot, 60-luku, elementtirakentaminen, mittajärjestelmä, asuntosuunnittelu

Other note

Citation