The first season of emission trading - Experiences and thoughts about the future of the financial steering

Abstract

Ilmastonmuutos on vakava globaali ongelma, jota vastaan on alettu taistella laajalla rintamalla. Yksi keinoista, joilla ilmastonmuutosta pyritään torjumaan, on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Teollisuuden aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä pyritään rajoittamaan taloudellisilla ohjauskeinoilla, joita ovat esimerkiksi päästökauppa ja hiilidioksidipäästöjen verottaminen. Euroopassa käytössä olevan päästökaupan odotettiin etukäteen muuttavan radikaalisti energiatoimialan ja energiaintensiivisien toimialojen kilpailukenttää.

Ensimmäisen päästökauppakauden päätyttyä voidaan sanoa, että muutokset jäivät odotettua pienemmiksi. Suurimmalle osalle päästökaupan piirissä olevista yrityksistä jäi osa päästöoikeuksista käyttämättä ja päästökauppa ei aiheuttanut suuria taloudellisia menetyksiä. Tämä on osittain suotuisien olosuhteiden, kuten hyvien vesivuosien ansiota. Päästökaupalla ei ensimmäisen päästökauppakauden aikana ollut selkeää päästöjä vähentävää vaikutusta, mikä johtui pääasiassa jaettujen päästöoikeuksien riittävästä määrästä, jotka kattoivat nykyiset päästöt. Käytännön tasolla päästökauppa on toiminut Suomessa hyvin ja nykyistä päästökaupparatkaisua kohtaan esitetty kritiikki on laimentunut huomattavasti päästökaupan alkuajoista ja markkinoilla toimijat eivät yleisesti toivo siirtymistä muiden taloudellisten ohjauskeinojen piiriin. Päästöoikeuksien jakotapa herättää eniten keskustelua ja todennäköistä onkin, että nykyisessä päästökauppamallissa tapahtuvat muutokset koskevat juuri oikeuksien jakotapaa.