Small antennas for radio frequency identification applications

dc.contributorAalto-yliopistofi
dc.contributorAalto Universityen
dc.contributor.advisorLaukkanen, Kalevi
dc.contributor.authorHirvonen, Mervi
dc.contributor.departmentSähkö- ja tietoliikennetekniikan osastofi
dc.contributor.schoolTeknillinen korkeakoulufi
dc.contributor.schoolHelsinki University of Technologyen
dc.contributor.supervisorTretyakov, Sergei
dc.date.accessioned2020-12-04T18:26:15Z
dc.date.available2020-12-04T18:26:15Z
dc.date.issued2004
dc.description.abstractTässä diplomityössä kehitettiin RFID-käyttöön sopiva antenniratkaisu. RFID-käytössä antennilta vaaditaan monia haastavia ominaisuuksia, kuten pientä kokoa, edullista hintaa sekä korkeaa hyötysuhdetta. Lisäksi antennin impedanssi on sovitettava suoraan RFID-mikropiirin impedanssiin. Impedanssitaso poikkeaa näin tyypillisestä 50 OMEGA:n tapauksesta, ja sovituksen on kestettävä eri ympäristöissä systeemin toiminnan ylläpitämiseksi. Koska RFID-sovelluksissa antenni kiinnitetään suoraan erilaisiin esineisiin, täytyy impedanssin olla epäherkkä erilaisten kiinnitysalustojen vaikutuksille. Tästä muodostui työn haasteellisin osio. Aluksi RFID:n toimintaympäristöä, systeemiä ja antenneja analysoitiin. Seuraavaksi teoriaa eri kiinnitysalustojen vaikutuksista käytiin läpi. PIFA-rakenne valittiin kehiteltävien ratkaisujen perustaksi. Näin ollen teoriaa, säteilyominaisuuksia, impedanssia, hyötysuhdetta sekä kaistanleveyttä tutkittiin tarkasti. Antennisuunnitteluosiossa viisi erilaista PIFA-varianttia esiteltiin. Antennin korkeuden, häviöiden tason, oikosulun leveyden sekä dielektrin vaikutuksia simuloitiin. Jokaisella variantilla oli hyvät ja huonot puolensa. Kuitenkin, käyttämällä hyvin matalaa rakennetta, melko leveää oikosulkua ja teflon substraattia, antennimalli, jolla on riittävät hyötysuhde-, koko- ja epäherkkyysominaisuudet löydettiin. Kiinnitysalustan vaikutuksia tutkitiin tarkasti jokaisen variantin tapauksessa. Huomattiin, että kaistanleveyden ja takasäteilyn lisäksi PIFA:n säteilylähde näyttäisi olevan tärkeässä asemassa. Näyttää siltä, että magneettisen dipolin säteily johtaa epäherkempään impedanssikäyttäytymiseen kuin sähköisen dipolin säteily. Magneettisen dipolin säteily saadaan dominoivaksi antennin ollessa matalaprofiilinen ja oikosulun ollessa leveä. Varianteista kolme rakennettiin ja niiden impedanssit mitattiin. Mittaukset korreloivat hyvin simuloitujen tulosten kanssa. Paras varianteista mitattiin myös käytännönläheisemmässä tilanteessa, jossa mikropiiri oli kiinnitettynä antenniin. Vaadittuun neljän metrin lukuetäisyyteen päästiin eri ympäristöissä.fi
dc.format.extent65
dc.identifier.urihttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/91526
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:aalto-2020120450361
dc.language.isoenen
dc.programme.majorRadiotekniikkafi
dc.programme.mcodeS-26fi
dc.rights.accesslevelclosedAccess
dc.subject.keywordRFIDen
dc.subject.keywordRFIDfi
dc.subject.keywordsmall antennasen
dc.subject.keywordpienet antennitfi
dc.subject.keywordPIFAen
dc.subject.keywordPIFAfi
dc.subject.keywordimpedanceen
dc.subject.keywordimpedanssifi
dc.subject.keywordsize of the ground planeen
dc.subject.keywordmaatason kokofi
dc.titleSmall antennas for radio frequency identification applicationsen
dc.titleEtälukuun soveltuvat pienet antennitfi
dc.type.okmG2 Pro gradu, diplomityö
dc.type.ontasotMaster's thesisen
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.publicationmasterThesis
local.aalto.digiauthask
local.aalto.digifolderAalto_33939
local.aalto.idinssi25092
local.aalto.openaccessno

Files