Distributed Applications in an Open Systems Environment

Abstract

Työn tarkoituksena on tarkastella avoimessa laitearkkitehtuurissa toteutettavia sovelluksia, jotka hyödyntävät uusia hajautetun tietojenkäsittelyn apuvälineitä. Tärkein näistä apuvälineistä on OSF/DCE (Open Software Foundation/Distributed Computing Environment), joka tarjoaa tähän asti saatavilla olleita järjestelmiä paremman tietoturvan ja hajautuksen hallinnan. Työssä on lyhyesti käsitelty tämänhetkiset hajautuksen apuvälineet, jotta lukijalle jäisi parempi kuva siitä, missä merkittävimmät parannukset on tehty.

Työn ymmärtämisen helpottamiseksi alussa on käsitelty avoimia järjestelmiä ja avoimmuuden merkitystä sovellusten toteuttamiselle yleensä. Tämän työn lähtökohtana on ollut POSIX-standardointiorganisaation määritelmä avoimelle järjestelmälle. Tässä määritelmässä ei oteta kantaa mihinkään yksittäiseen tekniseen ratkaisuun, vaan lähdetään siitä, että avoimen järjestelmän tulisi toteuttaa eri sovellusten, yhteisen tiedon ja laitteita käyttävien ihmisten välinen yhteiskäyttö, -toiminta ja tiedon siirrettävyys. Kuitenkin työssä todetaan, että ainoa olemassaoleva tekninen vaihtoehto, joka antaa edes osittaiset mahdollisuudet yo. määritelmän toteutumiseen. on Unix-käyttöjärjestelmä ja sen eri versiot. Työssä todetaan, että hajautus asettaa laiteympäristölle aivan uusia vaatimuksia verrattuna perinteiseen keskitettyyn arkkitehtuuriin. Tällaisia vaatimuksia ovat hajautuksen tukipalvelujen toteutus, loppukäyttäjien tuen ja sovelluskehityksen järjestäminen, järjestelmän luotettavuus, suorituskyky sekä järjestelmän kasvun hallinta. Huolimatta näistä vaatimuksista hajautettujen järjestelmien toteuttaminen on kannattavaa ja usein hajautuksella päästään huomattavsti parempaan lopputulokseen suorituskyvyn ja luotettavuuden kannalta kuin keskitetyssä järjestelmässä. Etukäteissuunnittelun merkitys kuitenkin korostuu voimakkaasti hajautettuja järjestelmiä toteutettaessa.

Työssä käsitellään lyhyesti yleisimmät hajautustyökalut, mutta pääpaino on OSF/DCE-tuotteella, koska OSF/DCE on ensimmäinen kaupallinen tuote, joka on tarkoitettu erittäin suurten hajautettujen järjestelmien toteuttamiseen. Lopputuloksena todetaan, että OSF/DCE sopii hajauttamiseen erittäin hyvin, mutta on puutteellinen lähinnä hallintaominaisuuksiltaan. DCE:n hyvinä puolina nähdään hajautuksen huomioonottaminen jo määrinelyvaiheessa, DCE:n komponenttien integraation, tuki usean eri laitevalmistajan laitteille, tiedon jakamisen helppous ja yhteistoiminta muiden laitteiden kanssa. Hallinnan puutteita tullee paikkaamaan OSF/DME (Distributed Management Environment) tuote, joka ei kuitenkaan ollut saatavilla vielä tätä työtä kirjoitettaessa. Lopputulos on kuitenkin se, että OSF/DCE:n käyttö hajautukseen pienehköissä kokonaisuuksissa on suositeltavaa, vaikka hallinta joudutaankin tekemään puutteellisilla välineillä. Kirjoittaja esittää lopussa käytännön esimerkin hajautuksen toteuttamisesta ja myös ehdotuksen siitä. kuinka siirtyminen hajautukseen yleensä tulisi tehdä. Tärkeimpänä kannustimena hajautettuihin järjestelmiin siirtymiselle kirjoittaja pitää kustannussäästöjä. Lopuksi todetaan, että tiedon hajauttaminen on hyvinkin yksinkertaista, mutta sovellusten uudelleenkirjoittaminen vaatii pitkäjänteisempää työtä ja usein myös uudentyyppisiä suunnitteluperusteita.