Johtajuuden rakentuminen sosiaalisissa käytänteissä

Abstract

Tiivistemä:

Tutkimuksen tavoitteena on rakentaa ymmärrystä siitä, miten johtajuus rakentuu sosiaalisissa käytänteissä. Tarkastelen tutkimuksessa suuren Suomessa toimivan palveluorganisaation johtajuutta, johtamiskäytänteitä ja niiden rakentumista. Haen tutkimuksessa vastauksia siihen, millaisia merkityksiä johtajat rakentavat diskursseissa johtamistyölle ja millaisista käytänteistä johtajien diskurssit kertovat.

Tutkimukseni rakentuu sosiaalisen konstruktionismin lähtökohtaperiaatteiden pohjalta. Sovellan tutkimuksessa diskurssianalyyttistä ja käytäntöteoreettista tutkimuskirjallisuutta. Tutkimusotteeni on laadullinen ja empiirinen aineisto koostuu johtajien koulutuspäivän osallistuvasta havainnoinnista ja viiden johtajan yksilöhaastattelusta. Analyysimetodina käytän diskurssianalyysiä.

Diskurssianalyysin keinoin olen tunnistanut empiirisestä aineistosta organisaation sisällä rakentuneita merkityssysteemejä, joita johtajat diskursseillaan ja toiminnallaan jatkuvasti uudelleen tuottavat ja muuttavat. Johtajien diskurssit paljastavat merkityksiä, tuottavat asiantiloja sekä konstruoivat subjekteja. Olen tunnistanut empiirisestä aineistosta viisi käytänteiden kokonaisuutta: asiajohtamisen käytänteet, yhteisöllisyyden käytänteet, nyt-hetkestä ja tunteista vaikenemisen käytänteet, arviointikäytänteet sekä kilpailu- ja tehokkuuskäytänteet. Käytänteet esiintyvät virallisissa, epävirallisissa, julkilausutuissa ja julkilausumattomissa muodoissa. Aineistosta esiin nousseita julkilausuttuja käytänteiden ulottuvuuksia ovat esimerkiksi määritetyt toimintamallit, tavoitteet, sopimukset, prosessikaaviot, arviointitavat, sovitut roolit, dokumentit, työvälineet, ammattikieli ja erilaiset symbolit. Julkilausumattomia käytänteiden ulottuvuuksia ovat esimerkiksi hiljaisesti hyväksytyt ja vakiintuneet toimintatavat, havainnointitavat, odotukset ja taustaoletukset.

Tutkimuksen perusteella sosiaalisilla käytänteillä on tärkeä rooli johtajuuden rakentumisessa. Sosiaaliset käytänteet vaikuttavat tutkittavien joukkoon ikään kuin itsestään selvinä toimintatapoina usein automaattisesti ja huomaamattomasti.