Menneisyyden jäljet – maisemahistoriallinen kertovuus Misi-Raa'an Luonnontuhopuistossa
Loading...
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2021
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Maisema-arkkitehtuurin maisteriohjelma
Language
fi
Pages
86+1
Series
Abstract
Maisema-arkkitehtuurin keinoin voidaan käsitellä niitä menneisyyden jälkiä, jotka haluamme säilyttää tuleville sukupolville. Tässä diplomityössä tutkitaan lakkautetun kaivoksen maisemaa teollisen ajan perintönä, joka nivoutuu yhteen luonnon prosessien kanssa. Työssä etsitään keinoja havainnollistaa maisemahistoriaa ja kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia Luonnontuhopuiston kontekstissa. Tarkastelun kohteena on Kemijärvellä sijaitseva Misi-Raaka, jossa toimi Raajärven rautakaivos vuosina 1961–1975. Työ on osa IC-98 taiteilijaryhmän (Patrik Söderlund ja Visa Suonpää) Luonnontuhopuisto-hanketta, joka on Koneen Säätiön rahoittama. Diplomityö sai alkunsa hankkeen tarpeesta kerätä ja jäsentää paikan maisemahistoriaan liittyvää tietoa. Työn tarkemman rajauksen ja näkökulman hankkeeseen sain muotoilla vapaasti. Roolikseni osana suunnittelutyöryhmää muodostui historiallisen tason esiin tuominen Luonnontuhopuiston suunnittelussa. Suunnittelutyöryhmään kuuluvat lisäksi Maiju Suomi ja Kathleen Diemé. Työ jakautuu neljään osaan: tutkielmaan, referenssikohteiden esittelyyn, maisemahistorialliseen selvitykseen ja konseptisuunnitelmaan. Tutkielmassa perehdytään kirjallisuuskatsauksen keinoin keskeisiin käsitteisiin: teollisuusperintöön ja jälkiteolliseen maisemaan ja tarkastellaan teollisuusperinnön ja luonnon ristiriitaista suhdetta. Misi-Raa’an maisemahistoriallinen selvitys keskittyy ihmistoiminnan maisemavaikutuksiin eri aikakausina. Referenssikohteita analysoimalla luokitellaan keinoja havainnollistaa menneisyyttä teollisuus- ja tuotantomaisemassa. Maisemahistoriallisen selvityksen ja referenssikohteista tehtyjen johtopäätösten pohjalta esitetään konseptisuunnitelma, joka tutkii keinoja havainnollistaa maisemahistoriaa ja kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia. Viimeisessä osassa tarkastellaan lisäksi työryhmän kanssa yhteistyössä laadittua Luonnontuhopuiston suunnitelmaa sen maisemahistoriallisen kertovuuden näkökulmasta. Jälkiteollinen maisema pakenee luonnon ja kulttuurin välistä kahtiajakoa synnyttämällä luontoa, joka kehittyy ihmistoiminnan vaikutuksesta ja siitä huolimatta. Luonnon prosessit ovat tuottaneet Misi-Raakaan resursseja kuten riistan, puutavaran ja rautamagnetiitin, joiden hyödyntämiseen kulttuurit alueella perustuvat. Misi-Raa’an maisemassa ovat nykyisin selvästi läsnä metsäteollisuuden ja kaivosteollisuuden jäljet. Teollisuuden päättymisen seurauksena alueelle on kehittynyt uudenlaista jälkiteollista luontoa. Kaivosteollisuus tuottaa sekä kulttuuriperintöprosessien kautta määriteltävissä olevaa teollisuusperintöä että tahatonta perintöä. Tahaton perintö on ihmiskulttuurin sotkuinen materiaalinen perintö, jota emme ole tarkoittaneet jättää tuleville sukupolville. Työssä referenssikohteista tunnistettiin kolme keskeistä keinoa. Kokemuksen kehystäminen reittien, näkymien, ja pysähdyksien sijoittamisen kautta, konkreettiset vihjeet menneisyydestä, sekä symboliset vihjeet menneisyydestä. Näiden kerronnan keinojen avulla menneisyyden jäljet esitellään Luonnontuhopuiston kävijälle.This thesis studies post-mining landscape as industrial heritage intertwining with natural processes. In the context of the Park of Natural Destruction, Luonnontuhopuisto, this thesis examines narrative tools to expose the landscape history and environmental effects of mining. The site of investigation is a closed iron ore mine of Raajärvi where mining operation took place from 1961 to 1975. The closed mine is located in Kemijärvi, Lapland, in the area of Misi-Raaka. This thesis is made as a part of an artwork by the IC-98 artists (Patrik Söderlund and Visa Suonpää). The project is called the Park of Natural Destruction and it is funded by the Kone Foundation. The project’s need to collect and structure knowledge about the landscape history of Misi-Raaka initiated this thesis. The specific focus of the thesis, research questions and the approach towards the Park of Natural Destruction, was framed independently. Due to the thesis scope, my role in the organization was to develop the historical approach in the planning of the Park of Natural Destruction. The planning team includes also Maiju Suomi and Kathleen Diemé. The thesis is structured in four sections: the literature review, the analyses of the reference projects, the landscape historical study and the concept plan. The literature review introduces the essential concepts of industrial heritage and post-industrial landscape, and it examines the contradiction between industrial heritage and nature. By analyzing reference projects, the thesis seeks to categorize landscape architectural means of narration in post-industrial and production landscapes. The Landscape historical study focuses on the investigation of signs of human activity in different eras. The findings of the Landscape historical study and the analyses of reference projects form the basis of the concept plan, which is presented in the last section. The concept plan is a proposal for exhibiting the landscape history and the environmental effects of mining. In addition, the last section reflects on how the historical and pedagogic approach have been introduced in the plan of the Park of Natural Destruction. The dichotomy between nature and culture is specifically questionable in the post-industrial landscape. It creates nature that is formed and characterized by human disturbance. Natural processes have produced resources such as game, timber and iron magnetite, which have provided for the cultures developed in Misi-Raaka over time. The evidence of forestry and mining industry are present in today’s landscape. The regeneration of ecosystems started after the conclusion of mining operations. Post-industrial time has produced new, unique habitats in the area. The mining industry produces material evidence of past which can be defined through the practice of heritage. Industry also produces unruly heritage which refers to the problematic materiality left for the future generations. Three main narrative tools were identified from the analyses of the reference projects. Framing the experience through planning of routes, sights and resting points is a typical tool for landscape architect. In addition, narration can be promoted by tangible or symbolic interventions. The narrative tools were adapted in the planning process of the Park of Natural Destruction to help the visitor to interprete the landscape.Description
Supervisor
Hautamäki, RanjaThesis advisor
Muhonen, MatleenaSuomi, Maiju
Keywords
teollisuusperintö, jälkiteollinen maisema, kaivosmaisema, maisemahistoriallinen kertovuus, Misi-Raaka, Luonnontuhopuisto
