Échafaudages du réel. Images d'une vie prospère dans l'oeuvre stratégique de Walter Benjamin

Thumbnail Image

Files

isbn9789526073811.pdf (2.46 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Doctoral thesis (monograph) | Defence date: 2017-05-29
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2017

Department

Taiteen laitos
Department of Art

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Language

fr

Pages

388

Series

Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 68/2017

Abstract

Since his formative years, Walter Benjamin (1892-1940) is looking for a « place » of sharing where pedagogically effective communication would generate fruitful action. After the failure of his Habilitation thesis, in 1925, this demanding place is located outside any university milieu. Benjamin, however, does not cease to mention the possibility of renewing research through teaching. Yet this is not the result of lengthy elaborations of pedagogy or of some other special field, but of constructing a « universal » – that is for Benjamin : philosophical – conception of knowledge. For Benjamin, in truth, knowledge and teaching are intrinsically linked : the transmissibility of knowledge requires the act of researching and the will to teach and all true knowledge is knowledge transmitted. More precisely, the true knowledge is transmitted in the uninterrupted line of reception, conservation, development and communication of knowledge. On the basis of this vision Benjamin conceives a conception of the human and a way of acting – a « practice » of the written discourse – and the attempt of the Benjaminian man to realize himself. Subsequently, Benjamin’s teaching will be reflected in a variety of activities, including commentary on philosophical and literary texts, book reviews, radio works, as well as writings on history, aesthetics and art. Now, as in his reflections of the formative age, Benjamin never ceases to question the epistemological basis of the object of study, nor the just mindset, the attentive state of mind of anyone who tries to transmit, through his or her own tested precepts, the knowledge transmitted. The present study seeks to highlight this strategic, that is to say directing and formative constancy of the philosophical discourse on history and individuality in Benjamin. The three parts of the text are built around the epistemological conditions of the pedagogical and political exposition that seeks to construct one’s landmarks in life (part 1), the limits of human knowledge and experience at the height of man (part 2), the conception of historical time, linked to the fields which the latter puts in charge for the « subject » of knowledge (part 3). To clarify this theme of the epistemological tradition and philosophical anthropology, I chose three texts from the early Benjamin. These texts serve as a basis for his reflection on and around the same theme : « Das Leben der Studenten» (« The Life of the Students »), of 1915, « Trauerspiel und Tragödie » (« Trauerspiel and Tragedy »), of 1916, and « Über das Programm der kommenden Philosophie » (« On the Program of the Coming Philosophy »), of 1918. Like the « interfaces » between « subject » and his or her situation at a given moment, these texts present in germ the means of diagnosing the future history, which can be seen in Benjamin’s later epistemological reflection, notably in the unfinished Passagen-Werk (The Arcades Project). In order to deepen Benjamin’s research on history and the « subject » in his or her time, each of these three texts was accompanied by a major western philosopher who helps to put in perspective the intellectual tradendum that Benjamin wishes to pass on. Thus, it is in Plato’s pedagogical mirror that the pre-war German students can find their sense of being and their orientation beyond the preconceived idea of ready-made careers. Similarly, it is Kant and Heidegger who, respectively, solicit Benjamin to reflect on a program for a « metaphysical » epistemology and on the possibilities of filling time from the Baroque Trauerspiel to any thinking and responsible man. It is true that the writing and commentary of the texts bring Benjamin closer to the heart of Jewish teaching. However, in Benjamin it is permissible to perceive a special form of spirituality in the epistemology of history and individuality : this includes a spiritual dimension that is objectively grasped from the point of view of epistemology and metaphysics, and not from the confessions alone. This type of spirituality could « renew » the research for the pedagogy of art today, bringing it back to the « sources » of an alternative education. The precursor would be the « know thyself » of the philosophers of Antiquity, whose epistemology Benjamin also recalls in his work. Basically, the reflection on knowledge in Benjamin is linked to the questioning of « true life » : Benjamin approaches it, in particular, from the point of view of societal action. More precisely, it is not for him to have access only to a personal consciousness or autonomy, through reflection on oneself and history, but to know what can be true for man and his situation at some point of time. The hypothesis that the present study proposes to verify is that, from the point of view of the relation between the theory of knowledge and self-knowledge, true knowledge for Benjamin is equivalent to authentic life. 

Opintovuosistaan lähtien Walter Benjaminin (1892-1940) tavoitteena oli löytää paikka, jossa pedagogisesti tehokas ilmaisu ja tuottoisa toiminta voisivat kirittää toinen toistaan. Väitöskirjaprojektin kariutuminen vuonna 1925 siirsi tavoitteen lopullisesti yliopistomaailman ulkopuolelle. Epäonnesta huolimatta Benjamin piti kiinni opetuksen uudistavasta tehtävästä tutkimuksessa : ei niinkään laatimalla laajoja pedagogisia kirjoitelmia tai tukeutumalla yksittäisiin tieteenaloihin, vaan rakentamalla « universaalin » – Benjaminin sanoin: filosofisen – näkemyksen tiedon käsitteestä. Benjaminin käsitys oli, että tieto ja opettaminen ovat olennaisesti sidoksissa toisiinsa : tiedon välittyminen edellyttää tutkimusta ja todellista halua opettaa ja kaikki tosi tieto on siirrettyä tietoa. Tarkemmin ilmaisten todellinen tieto välittyy vastaanottamisen, säilyttämisen, kehittämisen ja jakamisen katkeamattomassa ketjussa. Tämä näkemys tiedosta on Benjamin ihmiskäsityksen ja toimintatavan – kirjoitetun tekstin « praksiksen » – sekä itsensä toteuttamisen vision ytimessä. Myöhempinä vuosina opettamisen käsite laajeni Benjaminin tuotannossa filosofisten ja kaunokirjallisten tekstien kommentaareihin, kirja-arvosteluihin, kuunnelmiin sekä historiaa, estetiikkaa ja taidetta käsitteleviin kirjoituksiin. Samoin kuin varhaisissa teksteissä, Benjamin paneutuu myös näissä tutkimuskohteen tietoteoreettisiin perusteisiin, tiedon välittymistä edellyttävää koeteltua, henkilökohtaista toimintatapaa unohtamatta. Käsillä olevan tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin tämä strateginen, toisin sanoen ohjaava ja muokkaava, jatkuvuus Benjaminin historiaa ja ihmisen olemista ja toimintatapoja koskevissa kirjoituksissa. Työn kolme osaa käsittelevät oman elämän pedagogis-poliittisten kiintopisteiden rakentumisen epistemologisia perusteita (1. osa), inhimillisen tiedon rajoja ja ihmiselle ominaisen kokemuskäsitteen syntyä (2. osa) sekä tiedon « subjektin » haastavaa historiallisen ajan käsitettä (3. osa). Tätä tietoteorian ja filosofisen antropologian alaan kuuluvaa tematiikkaa silmällä pitäen tutkimukseen on valittu kolme Benjaminin vastaavaa aihepiiriä käsittelevää nuoruudenkirjoitusta. Kirjoitukset ovat « Das Leben der Studenten » (« La vie des étudiants », 1915), « Über das Programm der ommenden Philosophie » (« Sur le programme de la philosophie qui vient », 1918) ja « Trauerspiel und Tragödie » (« Trauerspiel et tragédie », 1916). Tekstit toimivat IT-jargonin sanoin « liitäntöinä » « subjektin » ja hänen historiallisen tilanteensa välillä ja näyttävät välähdyksen Benjaminin tulevasta historiadiagnostiikasta. Jatkumo tulee esiin Benjaminin myöhemmässä tuotannossa, erityisesti keskeneräiseksi jääneessä, laajassa muistiinpanokokoelmassa Das Passagen-Werk (Le Livre des passages). Jotta historiaan ja ajallisen « subjektin » aihepiiriin kuuluvan tematiikan jatkuvuus tulisi Benjaminin tuotannossa paremmin esiin, jokaista kolmea nuoruudenkirjoitusta valottamassa on länsimaiseen filosofiseen koulukuntaan kuuluva merkittävä ajattelija. Siten ensimmäistä maailmansotaa edeltävän Saksan nuoret ylioppilaat voivat löytää Platonin pedagogisista kirjoituksista mielekkyyttä elämäänsä vakiintuneen koulutus-työ-ura -ajattelun tuolta puolen. Samoin Kant ja Heidegger osaltaan haastavat Benjaminin pohtimaan « metafyysisen » tietoteorian mahdollisuutta (Kant) sekä ajan täyteyden merkitystä (Heidegger) alkaen saksalaisesta barokkidraamasta ja jatkuen kehen tahansa ajattelevaan ja vastuunsa tuntevaan moderniin yksilöön. Huomattava on myös, että kirjoittaminen ja tekstien kommentoiminen lähentävät Benjaminia juutalaiseen kirjoitusten tulkinnan traditioon. Benjaminin tuotannossa henkisyyden elementti tukeutuu kuitenkin historian ja subjektiviteetin epistemologiaan : näkökulma käsittää henkisyyden objektiivisen ymmärryksen tietoteorian ja metafysiikan pohjalta, ei yksin tunnustuksellisesta perspektiivistä. Tällainen henkisyyden muoto voisi « uudistaa » aikamme taidekasvatuksen tutkimusta lähentämällä sitä vaihtoehtoisen opetuksen alkujuurille. Edelläkävijänä voisi toimia antiikin filosofien tunnettu lausuma « Tunne itsesi », josta myös Benjaminin tietoteoria osaltaan ammentaa. Benjaminin tietoon liittyvät pohdinnat liittyvät syvimmiltään kysymykseen « hyvästä elämästä ». Benjamin lähestyy aihetta yhteisöä liikuttavan toiminnan kautta. Tarkemmin sanoen hänen historia- ja subjektiproblematiikkansa päämääränä ei ole vain saavuttaa syvempi henkilökohtainen ymmärrys asioista tai ajattelun ja toiminnan autonomia, vaan oppia tuntemaan ihmisen todellinen kapasiteetti tiettynä historian hetkenä. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että epistemologian ja itsensä tuntemisen problematiikan näkökulmasta todellinen tieto ja autenttinen elämä vastaavat Benjaminin ajattelussa toinen toistaan.

Description

Supervising professor

Varto, Juha, Prof., Aalto University, Department of Art, Finland

Thesis advisor

Elo, Mika, Prof., University of the Arts Helsinki, Finland

Keywords

Walter Benjamin, connaissance, enseignement, tieto, opettaminen

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-7381-1

Collections

[diss] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS