Työkalun valta animaatiossa

Thumbnail Image

Files

master_Järvenpää_Lauri_2025.pdf (6.73 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2025-11-24

Department

Major/Subject

Animation

Mcode

Degree programme

Master's Programme in Animation

Language

fi

Pages

63

Series

Abstract

Taideteosten kuvauksissa mainitaan materiaalit, mutta ei työkaluja. Eikö työkaluista puhuta siksi, että ne ovat käyttäjiensä tahdottomia jatkeita, "vain työkaluja"? Eikö jokin silloin olisi enemmän kuin "vain työkalu"? Miksi työkalu nähdään mahdollistajana eikä estäjänä? Tämä tutkielma käsittelee työkalun käyttämää valtaa animaatiossa. Lähestyn aihetta kysymysten ja ajatuskokeiden kautta, kuten "kuka tekee välikuvat tietokoneanimaatiossa". Tausta-aineistona toimivat omat kokemukseni, työkalufilosofiaa käsittelevät tekstit, kokeellinen työkalunrakennusprosessi sekä suppea tilastoanalyysi tekniikan vaikutuksesta animaation pituuteen. Työ käsittelee aihetta perinteisten työkalufilosofian työkalujen kautta, sekä animaation, usein digitaalisten, työkalujen kautta. Työkalun valta on kerä taitoa, halua, tehokkuutta, tekijyyttä, kuratointia ja konetta. Tutkielma pyrkii purkamaan tätä kerää pohdinnan ja kokeiden kautta. Määrittelen työkaluksi välineen, joka tekee ennustettavan ja toistettavan työteon, eli jättää jäljen. Tällä määritelmällä rajaan työkalut työkaluihin ja työkalunomaisiin, ja esittelen käsitteen työkalun valinta-avaruudesta. Valinta-avaruuden kehä sisältää kaiken sen, mitä työkalulla voi tehdä, ja sen ulkopuolella on mahdottomuuksien meri. Tutkin kuinka työkalun valinta-avaruus muuttuu työkalun "tahdoksi" ja pohdin, tehdäänkö taiteellinen työ työkalun kautta vai työkalun takia. Käsittelen työkalun luonnetta: sitä miten se opettaa itsensä, tulee sisäistetyksi ja ohjaa työtä. Projektiosuudessa tutkin työkalurakennusta ja työkalun tekijän valtaa käyttäjiinsä rakentamalla omaa työkalua: animoitavaa kameraa. Tutkielma esittää, että mikään työkalu ei ole "vain työkalu" (käyttäjän vallaton jatke) ja jotkin "työkalut" eivät ole työkaluja ensinkään. Tutkielman mukaan työkalusta tulee käytettäessä "olio", jolla on oikeaa valtaa tehtävään työhön. Tutkielma päätyy siihen, että sisäistetty työkalu on kiinteä osa käyttäjää, ja vaikuttaa siihen mitä hän tekee ja haluaa. Tutkielma huomauttaa, että rakentamalla oman työkalun voi osittain rakentaa oman valinta-avaruutensa. Tutkielma kehottaa tekijöitä miettimään tehdäänkö työ siksi, että se halutaan tehdä vai siksi että työkalu "haluaa" sitä (toisin sanoen, se on työkalulle helppoa)? Halutaanko jotain siksi, että se osataan, ja tehtäisiinkö sama työ työkalusta riippumatta? Millaista estetiikkaa valittu työkalu tuo mukanaan, ja onko se tekijän oma valinta?

Artwork descriptions list materials but not tools. Aren't tools talked about because they are powerless extensions of their users: "just tools"? If so, wouldn't something else be more than "just a tool"? Why are tools seen as enablers instead of limiters? This thesis is about the power tools have in animation art. I approach the subject through questions and thought experiments e.g. "who does inbetweening in computer animation". As background material I use my own experience, texts about tool philosophy, experimental tool building process and short statistical glance into the effect of technique to film duration. Thesis considers the subject through traditional tools of tool philosophy and modern, often automated, animation tools. The power of a tool is a tapestry of skill, desire, efficiency, authorship, curation, and machine. This study aims to unravel that mixture with thinking and experiments. First, I define a tool as something that does predictable and repeatable work action, i.e. it leaves a mark. With this definition I divide "tools" into tools and tool-likes and introduce the concept of tool's selection space. The circle of selection space includes everything the tool can do, and outside of it is the sea of impossibilities. I examine how the tool's selection space becomes the tool's "will" and reflect if artistic work happens through the tool or because of it. I consider the nature of a tool: how it teaches itself, becomes internalized and directs the work. In the project part I probe toolmaking and the power a toolmaker has on their users by building my own tool: an animatable camera. Thesis proposes that no tool is "just a tool" (a powerless extension of user) and that some "tools" are not tools at all. Thesis proposes that in use the tool becomes a "creature" who uses real power to the work in process. Thesis submits that an internalized tool is a fixed part of the user and has a say in what they do or want. Thesis points out that by building one's own tool one can partially build one's own selection space. Thesis invites artists to think if a work is done because they want to do it or because the tool "wants" to do it (that is, it's easy for the tool). Is something wanted because it is known, and would it be done regardless of the tool. What kind of aesthetics does the tool bring with itself and is that the artist's own choice?

Description

Supervisor

Bastamow, Tanja

Thesis advisor

Ryynänen, Max

Keywords

työkalu, valta, työkalufilosofia, valinta-avaruus, animaatiotyökalu, animaatio, kuratointi

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202512189434

Collections

[master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS