Näin nämä asiat koetaan - Kuvataidekritiikin jaetut kerronnalliset rakenteet

Loading...
Thumbnail Image

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis

Department

Mcode

Language

fi

Pages

82

Series

Abstract

Opinnäytetyön keskiössä on kokemuksellisuuden ja kerronnallisuuden tutkimus kuvataidekritiikin viitekehyksessä. Aineistona on vuosina 2014–2024 Kankaanpään Seutuun ja Satakunnan Kansaan kirjoittamiani kuvataidekritiikkejä ja kuvataideartikkeleja Kankaanpään gallerian näyttelyistä. Laadullisen tutkimuksen lähestymistapa on hermeneuttinen ja aineiston tutkimuksessa sovelletaan käsite- ja narratiivista analyysia. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksinä ovat: millaisia kokemuksellisia ja kerronnallisia elementtejä aineiston kuvataidekritiikki sisältää ja mitkä tekijät kertomuksellisuuden kokemiseen vaikuttavat? Tutkimuksen taustalla on pitkäaikainen, omakohtainen kokemus taidekritiikin tuottamisesta sekä kaksijakoinen ammatillinen rooli taiteen kentällä: sekä taiteilijana että kriitikkona. Tutkimuksen aiheen valintaan on vahvana taustasysäyksenä ollut Suomen arvostelijain liiton tuottama keskustelu sekä tutkimustoiminta taidekritiikin nykytilasta ja kehittymissuunnista. Erityisenä kimmokkeena on toiminut verkkoluento ja keskustelu otsikolla: Millainen tekstilaji kritiikki on- vai onko se tekstilaji ensinkään? Tutkimus on monilta osin soveltava sekä myös monialaisesti tulkittavissa. Opinnäytetyön keskiöön asettuu pohdintaa ihmisen tavasta kohdata, tulkita, tuottaa ja toisintaa kokemuksia sekä tarinallistaa niistä olemassaoloaan jäsentäviä merkityksiä. Tutkimus osallistuu keskusteluun taidekritiikin arvottamisesta ja kohtaamisesta myös laajemmassa journalismin viitekehyksessä. Tutkimuksen aineistona olevat taidekritiikit nähdään tuloksissa kerronnallisuutta hyödyntävinä, subjektiivisina taidelähtöisinä tuotoksina, jotka asettuvat kokemuksellisesti yhteiseen ja jaettuun tilaan. Taidekritiikki laajemmin tulkitaan poeettisuutta sekä kokemuskerrontaa hyödyntävänä journalismin alalajina, jota moniarvoisesti tutkimalla on myös mahdollista avata uusia, osallistuvampia malleja taiteen ymmärtämiseen, sosiaaliseen oppimiseen sekä laajemmin uuden tiedon vastaanottamiseen ja välittämiseen. Tulos liittyen tutkimuksen käsitteisiin on, että aineiston kerronnallista rakennetta voidaan korvata ja syventää kokemuksellisuuden korostamisella.

This thesis focuses on the exploration of experientiality and narrativity within the framework of art criticism. The research material consists of art reviews and articles I have written between 2014 and 2024 for Kankaanpään Seutu and Satakunnan Kansa, covering exhibitions held at the Kankaanpää gallery. The qualitative research approach is hermeneutic, and the analysis of the material applies conceptual and narrative methods. The research questions guiding the thesis are: What kinds of experiential and narrative elements are present in the art criticism material, and what factors influence the experience of narrativity? The study is grounded in a long-term, personal experience in producing art criticism and in a dual professional role within the art field, as both artist and critic. An inspirational key for choosing this topic has been the discussion and research activities concerning the current state and future directions of art criticism, led by the Finnish Critics’ Association (SARV). A particular catalyst was an online lecture and discussion titled "What kind of genre is criticism – or is it even a genre at all?" The research is in many ways applied and open to multidisciplinary interpretation. Central to the thesis is a reflection on how human beings encounter, interpret, produce, and re-enact experiences, and how they narrativize them into meanings that structure their existence. This study also contributes to the broader journalistic discourse on the valuation and reception of art criticism. In the findings, the analyzed critiques are seen as subjective, art-oriented narratives that employ storytelling and are situated in a shared experiential space. More broadly, art criticism is interpreted as a subgenre of journalism that employs poetics and experiential narration, one that, when examined through a pluralistic lens, can open more participatory models for understanding art, fostering social learning, and more broadly, for the reception and transmission of new knowledge. A key conclusion related to the study’s central concepts is that the narrative structure of the material can be supplemented and deepened by emphasizing experientiality.

Description

Supervisor

Ryynänen, Max

Other note

Citation