Koulupuutarhat edistämässä lasten luontosuhdetta

Abstract

Tämä kandidaatintyö käsittelee koulupuutarhoja ja niiden edistämää lasten luontosuhdetta. Luontosuhde on terminä laaja, mutta yksinkertaistettuna sillä tarkoitetaan ihmisen suhdetta ympäröivään luontoon.

Koulupuutarha on opetusvälineenä toimiva yhteisöllinen puutarha, jonka avulla opettajat voivat sisällyttää käytännön aktiviteetteja monipuoliseen, monitieteelliseen, sekä standardien mukaisiin oppitunteihin. Koulupuutarhojen ulkomuoto, toimintamekanismit ja tavoitteet vaihtelevat paljon koulukohtaisesti, mutta niissä opitaan pääasiassa viljelyä ja ruoan alkuperää puutarhakasvatuksen kautta. Aihe on ajankohtainen, sillä viime vuosien kansainvälisissä tutkimustuloksissa on noussut esiin lasten luontosuhteen kaventuminen.

Koulupuutarhoissa toteutettava puutarhakasvatus on paikallista ja pienimittakaavaista, jolloin niissä on helpompi saada ymmärrystä laajemmistakin ympäristökysymyksistä. Opetus tapahtuu tyypillisesti oman koulun ympäristössä tai välittömässä läheisyydessä ollen osa oppilaan arkipäivää sekä hyödynnettävissä ympäristökasvatuksen välineenä. Puutarha konkretisoi kestävän elämäntavan oppisisältöjä ja tukee ympäristö- ja ilmastokasvatusta kiteyttäen ymmärrystä ekosysteemeistä, jolloin oppilaat voivat olla aktiivisia osallistujia oppimisen prosessiin, seurata luonnon kasvua ja muutosta, ymmärtää oma toiminta osana luonnon kiertokulkua sekä päästä kosketuksiin oman luontosuhteensa kanssa.

Työn menetelmänä oli kirjallisuustutkimus, jota tukivat haastattelut tapausesimerkkeinä toimineiden koulupuutarhojen ylläpitäjiltä. Kirjallisuustutkimuksen kautta ilmeni, että lapsille tulisi korostaa elämyksellistä oppimista luonnonympäristössä, jotta heille kehittyisi myönteisten luontokokemuksien kautta empaattinen suhde luontoa kohtaan sekä ympäristöherkkyys. Kirjallisuustutkimusten lisäksi haastatteluista kävi ilmi, että puutarhatoiminta tukee lapsen luontosuhteen kehittymistä toiminnan ollessa vapaamuotoista ja ajallisesti joustavaa. Leikki ja itsenäinen tutkiminen tutussa ympäristössä ovat lapsen tapa luoda läheinen luontosuhde ja tunneside paikkaa kohtaan. Toistuva pääsy samaan paikkaan pitkäkestoisesti edistää luontosuhteen syvenemistä. Tämä esiintyy lasten kasvavalla kiinnostuksella, itsenäisellä tutkimisella sekä tunteina muita eläviä kohtaan.