Vakuutusehtotekstin uudistamisprosessi : matkalla alamaisesta asiakkaaksi

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business | Doctoral thesis (monograph) | Defence date: 2004-04-02
Checking the digitized thesis and permission for publishing
Instructions for the author
Date
2004
Department
Major/Subject
Suomen kieli ja viestintä
Finnish Language and Communication
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
371 s.
Series
Acta Universitatis oeconomicae Helsingiensis. A, 231
Abstract
Tämä tekstintutkimus liittyy vakuutustoimialan käytänteisiin. Kuluttajanäkökulma on siinä keskeinen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä vakuutusehtotekstille tapahtuu, kun sitä uudistetaan työryhmässä, ja mistä kaikesta vakuutusehtotekstin merkitys koostuu. Tarkoituksena on myös hahmottaa rajoja, joiden puitteissa sopimusoikeudellista tekstiä voidaan uudistaa niin, että sitä voisi käyttää ei-asiantuntija-lukija ja että se toimisi työkaluna niin vakuutuskorvausta hakevalle kuin vakuutusyhtiön korvauskäsittelijällekin. Tutkimus sivuaa ohjetekstien problematiikkaa yleisesti. Analysoitavina ovat kaksivuotisen vakuutusehtotekstin uudistamisprosessin aikana käsitellyt keskeiset tekstit: projektin alussa voimassa ollut, vuoden 1993 autovakuutusehtoteksti sekä uudistettu, vuonna 1995 voimaan tullut ehtoteksti sekä ruotsalainen vastaava ehtoteksti, jota tekstiä uudistanut työryhmä käytti mallitekstinä eli tyyliltään ja kieleltään esimerkillisenä ehtotekstinä. Mallia hyödynnettiin merkittävästi uudistamisessa. Tekstin uudistamisprosessia kehysti vuonna 1994 uudistettu vakuutussopimuslaki. Tutkimus edustaa funktionaalista, tekstilingvististä tekstilajitutkimusta suomen kielen ja viestinnän alueella. Keskeinen teema tutkimuksessa on kielen ja kielenkäyttöyhteisön suhde. Lisäksi teksti nähdään tässä tutkimuksessa kommunikaationa niin, että se on sekä tekstiesine että maailmaa muovaavaa toimintaa. Tutkimukseni keskeisenä teoriakehyksenä on systeemis-funktionaalinen rekisteri- ja genreteoria (Halliday; Eggins & Martin) ja uusi retoriikka (Perelman). Tutkimusta voi pitää kriittisenä tekstintutkimuksena siten, kuin se nähdään systeemis-funktionaalisessa kieliteoriassa: analyysi lisää tietoisuutta siitä, miten tekstit toimivat ja mitä niillä tehdään. Tutkimuksen tekstianalyysin pohjalta voidaan nostaa esiin kaksi keskeistä tulosta. Ensinnäkin tutkimus osoittaa, että uudistettu ehtoteksti on neuvottelutulos ja siihen vaikuttavat toiset tekstit, työryhmä ja sen jäsenten erilaiset taustat, projektinaikaiset keskustelut sekä toimialan historia ja tekstiperinne. Vakuutusehtoteksti näyttää olevan sopimustekstinä oma dynaaminen tekstilajinsa, jossa keskeisinä ja säilyvinä merkityksinä ovat korvauslupaus ja sen rajoittaminen sekä yleiset sopimusehdot. Ehtotekstiin voidaan tekstilajin tunnistettavuuden vaarantumatta lisätä markkinointihenkinen johdanto, joka sävyttää tekstin ei-asiantuntijalle suunnatuksi ohjetekstiksi. Johdantoon liittyvä lukijaroolin muutos vaikuttaa näin tekstiin rakentuvaan asiakkaan ja yrityksen väliseen suhteeseen. Asiakasystävällisyys on kuitenkin diskurssi, johon vaikuttavat monet muutkin kirjoittajan valinnat kuin persoonapuhuttelu, esimerkiksi vahinkoja havainnollistavat esimerkit. Toiseksi analyysi osoittaa, että vakuutusehtotekstiä voidaan muuttaa niin, että tekstin fokus ja rakenne muutetaan. Fokuksen muutoksen kautta tekstiin kirjoittuvassa lukijan ja kirjoittajan suhteessa korostuu yhteisvastuullisuus. Tekstissä nimetyn yrityksen ja asiakkaan välinen suhde on toisenlainen kuin sellaisessa sopimustekstissä, johon kirjoittuu persoonattomien sopimusosapuolten suhde. Tutkimus osoittaa, että uudistamisprosessissa varsinainen sopimusoikeudellinen tieto ei muutu ratkaisevasti, vaan tieto paketoidaan uudella tavalla yksityisen ja julkisen diskursseja sekoittaen. Markkinointikirjettä muistuttava, ehtotekstin sisältöjä referoiva johdanto taas ilmentää markkinoinnillisuutta ehtotekstissä. Kaiken kaikkiaan asiantuntija ja maallikko lähenevät toisiaan tekstin muutosten kautta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että vakuutusehtotekstilajin uudistamisessa voidaan hyödyntää toisia tekstilajeja, varsinkin markkinointikirjettä ja opastekstiä, tekstin institutionaalisen tehtävän hämärtymättä. Uudistetun tekstin muutokset näyttävät laajentavan tekstin käyttötarkoitusta asiantuntijakäytöstä myös asiakkaan tarpeita palvelevaksi. Uudistetun ehtotekstin kautta myös vakuutusyhtiö näyttäytyy uudistuneena, aiempaa selvemmin muita liikeyrityksiä muistuttavana toimijana. Toivon tutkimukseni herättävän keskustelua siitä, missä määrin vakuutusyhtiöiden kesken voitaisiin kilpailun vaarantumatta lisätä ehtoyhteistyötä tekstien uudistamisessa. Tällaisen työn tavoitteena voisivat olla ehtotekstit, joiden avulla kuluttaja voisi entistä paremmin vertailla markkinoilla olevia eri yhtiöiden vakuutustuotteita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että systeemis-funktionaalinen kieliteoria on yrityksen tekstien tutkimuksessa käyttökelpoinen viitekehys, koska siinä tekstiin tulkittavissa olevat merkitykset perustellaan tekstilingvistisessä analyysissa sanastollisten ja kieliopillisten valintojen avulla, jotka ovat nähtävissä tekstissä. Analyysin etuna on myös se, että siinä hyödynnetään tekstin monia konteksteja, erityisesti tekstin toimintaympäristöä
Description
Supervising professor
Kangasharju, Helena, professor
Keywords
Other note
Citation
Permanent link to this item
https://urn.fi/URN:ISBN:951-791-833-X