Determination of different metals in pulp matrix - preliminary studies on the feasibility of the pretreatment automatization for the subsequent on-line analysis with ICP

dc.contributorAalto-yliopistofi
dc.contributorAalto Universityen
dc.contributor.advisorSillanpää, Mika
dc.contributor.authorKujala, Mikko
dc.contributor.departmentKemian tekniikan osastofi
dc.contributor.schoolTeknillinen korkeakoulufi
dc.contributor.schoolHelsinki University of Technologyen
dc.contributor.supervisorKulmala, Sakari
dc.date.accessioned2020-12-04T13:18:05Z
dc.date.available2020-12-04T13:18:05Z
dc.date.issued2000
dc.description.abstractTyön kirjallisuusosassa on tarkasteltu TCF-sellunvalkaisussa ongelmaksi muodostuneita siirtymämetalleja: näiden vuorovaikutusta sellun ja valkaisukemikaalien kanssa, pitoisuuksien kontrollointia eri menetelmin ja prosessin vesikiertojen sulkemisen vaikutusta eri spesiesten akkumuloitumiseen. Lisäksi luodaan katsaus prosessianalytiikassa yleistyviin on-line -mittausmenetelmiin keskittyen lähinnä spektrometrisiin sovelluksiin. Työn kokeellisessa osassa pyrittiin kehittämään yksinkertainen ja luotettava, on-line -mittauksiin soveltuva näytteen esikäsittelytekniikka, jolla valkaisuprosessin säädön kannalta mielenkiintoisimmat metallit saataisiin liuotettua sellumatriisista nestefaasiin ICP-mittausta varten. Liuotuksissa vertailtiin neljää erilaista kelaatinmuodostajaa ja kahta happokäsittelyä sekä tutkittiin sekoituksen sekä lämpötila- ja aikafunktion vaikutusta. Tutkittavia metalleja olivat Al, Ba, Ca, Cu, Cr, Fe, Mg, Mn, Ni, Ti ja Zn. Tutkittavia sellutyyppejä oli kolme: kaksi havusellua ja yksi koivusellu. Kokeissa havaittiin, että varsin yksinkertaisella kompleksointikäsittelyllä voitiin sellun sisältämistä metalleista liuottaa lähes täydellisesti (>95 %) ainakin Ba, Ca, Mg, Mn ja Zn. Alumiinin saannot olivat sellutyypistä riippuen 15-40 % ja raudan 40-60 %. Tutkitut näytteet sisälsivät kuparia, kromia, nikkeliä ja titaania hyvin vähän. Parhaat saannot saavutettiin miedolla happokäsittelyllä, ns. happohydrolyysillä. Materiaalikorroosio-ongelmien vuoksi tämän menetelmän soveltuvuus käytäntöön on kuitenkin vielä kyseenalainen. Kelaatinmuodostajista parhaat saannot saavutettiin fosfonihapporyhmiä sisältävällä DTPMP:lla. Optimaalinen lämpötila oli 85 °C ja kontaktiaika 15 minuuttia. Aminokarboksyylihapoilla havaittiin lisäksi korrelaatio metallien kompleksoitumisreaktion ehtotasapainovakion ja saannon välillä. DTPMP-menetelmä validoitiin määrittämällä sen lineaarisuusalue sekä toteamis- ja määritysrajat kullekin metallille. Menetelmän toistuvuus ja uusittavuus sekä häiriökestävyys erilaisille sellutyypeille olivat hyvät.fi
dc.format.extent89
dc.identifier.urihttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/88312
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:aalto-2020120447147
dc.language.isofien
dc.programme.majorEpäorgaaninen kemiafi
dc.programme.mcodeKem-35fi
dc.rights.accesslevelclosedAccess
dc.titleDetermination of different metals in pulp matrix - preliminary studies on the feasibility of the pretreatment automatization for the subsequent on-line analysis with ICPen
dc.titleMetallipitoisuuksien määrittäminen valkaisumassasta - näytteen esikäsittelyn automatisointi ja plasma-atomiemissiospektrometrinen mittaus on-line -analyysiä vartenfi
dc.type.okmG2 Pro gradu, diplomityö
dc.type.ontasotMaster's thesisen
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.publicationmasterThesis
local.aalto.digiauthask
local.aalto.digifolderAalto_15652
local.aalto.idinssi15848
local.aalto.openaccessno

Files