Karttojen kertomaa

Abstract

Karttojen historia kietoutuu tiiviisti tarinankerrontaan. Karttojen ja kartoittamisen analyysi lastenkirjallisuudessa on lupaava aihe, jonka tutkimus on vielä verrattain alussa. Kartat lastenkirjoissa eivät kuvaile ainoastaan paikkaa tai sijaintia, vaan niiden avulla käsitellään laajemmin mm. hahmojen tunteita ja ajatuksia. Siksi aiheen tutkimus uusista näkökulmista on tarpeen.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, milloin kuva on määriteltävissä tarinalliseksi kartaksi, ja mistä elementeistä kartan tarinallisuus muodostuu. Tavoitteena oli myös hahmottaa kuvituksen ja tarinallisen kartan rajapintaa. Tutkimuskysymykset olivat: mitä ovat tarinallisen kartan elementit lasten kuvakirjoissa? Miten tarinallinen kartta määritellään? Tutkielma tarkastelee karttoja pitkälti lastenkirjallisuuden näkökulmasta, mutta lisäksi sivuaa myös paikkatutkimusta sekä kirjallisuuden ja kuvituksen tutkimusta.

Tutkielman menetelmänä oli visuaalinen analyysi, jonka aineistona oli lasten kuvakirjat. Osa aineistosta oli yksittäisiä kuvituksia, ja osa kokonaisia kirjoja, joissa tarkasteltiin kirjoja kokonaisuutena. Analyysin pohjalta tutkielma jaotteli tarinallisen kartan elementtejä, mutta paljastui, ettei tarinallinen kartta toteudu yksittäisten tekijöiden perusteella.

Merkittäviksi tekijöiksi muodostuivat paikan ja hahmon välinen yhteys sekä hahmon sisäisen maailman kuvaaminen. Siten kartta ei koskaan voi olla objektiivinen: tarinallista karttaa määrittää aina tarinan hahmon henkilökohtainen näkökulma. Tarinallisen kartan ja kuvituksen rajapinta on häilyvä, sillä visuaalisilla tekijöillä, kuten kartan realistisuudella, symboliikalla tai tyylillä, ei ole merkitystä tarinallisen kartan määritelmässä. Tarinallisen kartan määritelmä toteutuu, jos se kuvaa suoraan hahmon sisäistä maailmaa, hahmon suhdetta paikkaan tai tarinan tapahtumapaikkoja, jolloin hahmon ja paikkojen yhteys paljastuu lukijalle tarinassa. Kartan ei myöskään tarvitse välttämättä olla yksittäinen kuva, vaan se voi muodostua lukijalle kirjasta kokonaisuutena: tämä toteutui tutkielman analyysin matkoja kuvaavissa kertomuksissa.

Tutkielman tulokset vahvisttavat, että kartta on tehokas tarinankerronnan väline. Kartan rooli tarinassa voi olla paljon monipuolisempi, kuin toimia vain tapahtumien sijainnin tai alueen kuvaajana. Soisin, että tarinallisia karttoja näkisi käytettävän lastenkirjallisuudessa useammin ja nykyistä monipuolisemmin. Tutkielma tarjoaa yhden uuden tavan tarinallisen kartan tarkastelemiseksi kuvituksen ja lastenkirjallisuuden aloilla sekä jatkaa alkanutta keskustelua tarinallisen kartan tutkimuksessa.

Storytelling and maps have had a long relationship over the history. In the field of children’s literature, analysis of maps and mapping is a promising and comparatively young subject. Maps in children’s books perform not only place, but varied range of other functions, like describe character’s feelings and thoughts. Therefore, research on the topic from new perspectives is necessary.

The purpose of this thesis is to explore narrative maps and the elements it may consist of. In addition, it views the boundary between illustration and narrative map. This thesis aims to answer the questions: what are the elements that a narrative map consists of? How to define a narrative map? Mainly this thesis examines the subject from the viewpoint of children’s literature, but also discusses in the fields of illustration and human geography.

I approach the subject through a visual analysis, by examining existing illustrations of children’s books. Some of the books were reviewed as a whole and partly material consisted of single images. Based on the analysis I divided the elements of the narrative maps. As it turns out, narrative maps cannot be defined by certain elements.

Significant factors found in the analysis were the connection between the place and the character of the story, as well as the representation of the character’s inner world. Thus, narrative map is always from subjective point of view. The boundary between illustration and map is vague, as narrative map can be illustrative: illustration style or other visual factors are irrelevant to the definition of a narrative map. An image can be defined as narrative map if it conveys character’s inner world, the relationship between the place and the character, or if the image depicts scenes of the story. In the latter case, story reveals the relation between the space and the character. Map can also form during the story in the book as a whole, when the narrative map is not a physical picture.

This research confirms that a map is an effective narrative tool. The role of the map in children’s literature could be more diverse and it should be used more frequent in storytelling in general. This thesis presents one additional viewpoint to explore maps in the fields of children’s literature and illustration and continues the discussion on the narrative maps.