Purot kaupungistumisen puristuksissa

Abstract

Virtavedet eli joet, virrat ja purot ovat monipuolisia ekosysteemeitä, joille ominaista on veden yksisuuntainen virtaus sekä suora yhteys niitä ympäröivään valuma-alueeseen. Vesilain mu-kaan puro on jokea vähäisempi virtaavan veden vesistö, jossa virtaa aina vettä. Puron valu-ma-alueen koko on 10–100 km2. Purojen kokonaispinta-ala on pieni, mutta niitä on erittäin paljon. Kaupunkikohtaisia purokartoituksia on tehty vähän, mutta esimerkiksi Espoon 38 ar-vokkaista virtavesikohteista suuri osa on puroja. Vantaalla on yli 55 merkittävää puroa ja ojaa. Helsingissä taas virtaa yli 30 puroa. Puroilla on ekologian lisäksi sosiaalisia ja taloudellisia ar-voja. Ne mm. pidättävät ravinteita, säätelevät tulvia samalla ja parantavat vedenlaatua. Purot vaikuttavat myönteisesti maisemaan, asuinalueiden arvoon ja viihtyisyyteen.

Kaupungistuminen on yksi merkittävimmistä maankäyttöön vaikuttavista tekijöistä. Maan-käytön muutokset heijastuvat vesistöihin kuten puroihin. Perinteisesti kaupunkirakentamisen myötä puroja on putkitettu, suoristettu tai uomaa on siirretty. Lisäksi purot ovat osa jäteve-sijärjestelmää ja niihin johdetaan sade- ja hulevesiä oman valuma-alueen ulkopuolelta. Ra-kentaminen muuttaa valuma-alueen hydrologiaa sekä vesien laatua. Valuma-alueen lisäksi rakentaminen voi kohdistua suoraan itse puroihin. Huomattavampia kaupunkirakentamisen hydrologisista seurauksista on purojen ja jokien tulvavirtaamien kasvu ja toistuvuuden lisään-tyminen. Myös sateen jälkeinen virtaamahuippu tulee nopeammin rakennetulla kuin luon-nontilaisella alueella. Rakennetun ympäristön puron tilan arviointi on haastavaa, sillä inven-tointimallit pohjautuvat luonnonmukaisiin puroympäristöihin. Puron ja valuma-alueen tiivis yhteys voi johtaa yksipuoliseen eliöstöön, mikä liittyy valuma-alueen maankäyttöön, vaikka vedenlaatu olisi hyvä.

Purojen kannalta lainsäädäntö on sektoroitunut. Esimerkiksi vesilaki tarkastelee puroja vesiä muuttavien hankkeiden kannalta, ympäristönsuojelulaki veden laatua ja pilaantumista sekä maankäyttö- ja rakennuslaki kaava-alueen hulevesiä ja puron säilymistä. Merkittävää on myös Suomen sitoutuminen vuonna 2000 voimaan tulleeseen EU:n vesipolitiikan puitedirek-tiiviin, jossa tavoitellaan pintavesien hyvää ekologista tilaa. Kuntatasolla puron eri osien maankäytön muutoksia suunnitellaan eri tahoilla, esimerkiksi liikenneratkaisut ja kaavoitus vaikuttavat suuresti purojen tilaan.

Monikonpuro virtaa pääosin Espoossa. Sen valuma-alueen alkuosa sijaitsee muun muassa Hämevaaran ja Lintuvaaran länsiosien alueella, minkä jälkeen puro virtaa Leppävaaran ja Perkkaan läpi Isoon-Huopalahteen. Sen pääuoman pituus on 6,5 km ja valuma-alue on noin 18 km2. Monikonpuron lajistoon kuuluu muun muassa taimen, liito-orava, lehtopalsami ja kevätlinnunherne.

Monikonpuron valuma-alueella on viljelty ainakin 1300-luvulta alkaen, mutta erityisesti 1950-luvulta lähtien alueelle on rakennettu asuinalueita. Valuma-alueen eteläosat ovat tiivisti rakennettuja ja pohjoisosat ovat melko metsäisiä. Monikonpuron uomaa on perattu ja siirretty useaan kertaan vuosi satojen aikana. Tällä hetkellä uomaa ollaan siirtämässä Perkkaan alueella.