Purot kaupungistumisen puristuksissa

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Date
2019
Department
Major/Subject
Maisema-arkkitehtuuri
Mcode
Degree programme
Taiteiden ja suunnittelun kandidaattiohjelma
Language
fi
Pages
22
Series
Abstract
Virtavedet eli joet, virrat ja purot ovat monipuolisia ekosysteemeitä, joille ominaista on veden yksisuuntainen virtaus sekä suora yhteys niitä ympäröivään valuma-alueeseen. Vesilain mu-kaan puro on jokea vähäisempi virtaavan veden vesistö, jossa virtaa aina vettä. Puron valu-ma-alueen koko on 10–100 km2. Purojen kokonaispinta-ala on pieni, mutta niitä on erittäin paljon. Kaupunkikohtaisia purokartoituksia on tehty vähän, mutta esimerkiksi Espoon 38 ar-vokkaista virtavesikohteista suuri osa on puroja. Vantaalla on yli 55 merkittävää puroa ja ojaa. Helsingissä taas virtaa yli 30 puroa. Puroilla on ekologian lisäksi sosiaalisia ja taloudellisia ar-voja. Ne mm. pidättävät ravinteita, säätelevät tulvia samalla ja parantavat vedenlaatua. Purot vaikuttavat myönteisesti maisemaan, asuinalueiden arvoon ja viihtyisyyteen. Kaupungistuminen on yksi merkittävimmistä maankäyttöön vaikuttavista tekijöistä. Maan-käytön muutokset heijastuvat vesistöihin kuten puroihin. Perinteisesti kaupunkirakentamisen myötä puroja on putkitettu, suoristettu tai uomaa on siirretty. Lisäksi purot ovat osa jäteve-sijärjestelmää ja niihin johdetaan sade- ja hulevesiä oman valuma-alueen ulkopuolelta. Ra-kentaminen muuttaa valuma-alueen hydrologiaa sekä vesien laatua. Valuma-alueen lisäksi rakentaminen voi kohdistua suoraan itse puroihin. Huomattavampia kaupunkirakentamisen hydrologisista seurauksista on purojen ja jokien tulvavirtaamien kasvu ja toistuvuuden lisään-tyminen. Myös sateen jälkeinen virtaamahuippu tulee nopeammin rakennetulla kuin luon-nontilaisella alueella. Rakennetun ympäristön puron tilan arviointi on haastavaa, sillä inven-tointimallit pohjautuvat luonnonmukaisiin puroympäristöihin. Puron ja valuma-alueen tiivis yhteys voi johtaa yksipuoliseen eliöstöön, mikä liittyy valuma-alueen maankäyttöön, vaikka vedenlaatu olisi hyvä. Purojen kannalta lainsäädäntö on sektoroitunut. Esimerkiksi vesilaki tarkastelee puroja vesiä muuttavien hankkeiden kannalta, ympäristönsuojelulaki veden laatua ja pilaantumista sekä maankäyttö- ja rakennuslaki kaava-alueen hulevesiä ja puron säilymistä. Merkittävää on myös Suomen sitoutuminen vuonna 2000 voimaan tulleeseen EU:n vesipolitiikan puitedirek-tiiviin, jossa tavoitellaan pintavesien hyvää ekologista tilaa. Kuntatasolla puron eri osien maankäytön muutoksia suunnitellaan eri tahoilla, esimerkiksi liikenneratkaisut ja kaavoitus vaikuttavat suuresti purojen tilaan. Monikonpuro virtaa pääosin Espoossa. Sen valuma-alueen alkuosa sijaitsee muun muassa Hämevaaran ja Lintuvaaran länsiosien alueella, minkä jälkeen puro virtaa Leppävaaran ja Perkkaan läpi Isoon-Huopalahteen. Sen pääuoman pituus on 6,5 km ja valuma-alue on noin 18 km2. Monikonpuron lajistoon kuuluu muun muassa taimen, liito-orava, lehtopalsami ja kevätlinnunherne. Monikonpuron valuma-alueella on viljelty ainakin 1300-luvulta alkaen, mutta erityisesti 1950-luvulta lähtien alueelle on rakennettu asuinalueita. Valuma-alueen eteläosat ovat tiivisti rakennettuja ja pohjoisosat ovat melko metsäisiä. Monikonpuron uomaa on perattu ja siirretty useaan kertaan vuosi satojen aikana. Tällä hetkellä uomaa ollaan siirtämässä Perkkaan alueella.
Description
Supervisor
Hautamäki, Ranja
Thesis advisor
Mannerla-Magnusson, Meri
Laine, Silja
Keywords
puro, kaupungistuminen, vesiensuojelu, Monikonpuro, valuma-alue, maankäyttö
Other note
Citation