Uusien pienten asuntojen rakentaminen, sijainti, ja asukasvaihtuvuus

Abstract

Viime vuosina asuntokoot ovat pienentyneet ja rakentaminen on kohdistunut alueellisesti epätasapainoisesti. Mediassa on noussut esille huolenaiheita, kuten asuntojen keskipinta-alan lasku, pienten asuntojen lisääntyminen, asuinalueiden eriytyminen ja "läpikulkualueiden" synty. Tämä tutkielma selvittää, pitävätkö nämä havainnot paikkansa ja onko rakentaminen johtanut alueisiin, joissa asukasvaihtuvuus on korkea.

Tutkielma alkaa kirjallisuuskatsauksella monosentrisestä kaupunkimallista, sosiaalisesta pääomasta naapurustoissa ja naapurustovaikutuksista, jotka ovat usein huolenaiheina eriytyvissä alueissa. Seuraavaksi tarkastellaan asunto-tyyppien jakautumista ennen kaikkea uusissa asunnoissa, asuntojen pinta-alan kehitystä sekä pinta-aloja henkilöä kohden. Tämän jälkeen analysoidaan yksiöiden osuutta pääkaupunkiseudulla vuosina 2015–2022 rakennetuista asunnoista. Lopuksi tutkitaan yksiöiden ja muuttajien osuutta alueittain sekä siirrytään asukasvaihtuvuuden tarkasteluun regressioanalyysien avulla.

Tulokset osoittavat, että asukkaiden piirteet ja elämäntilanne selittävät pääosin heidän muuttotodennäköisyyttään, ei asunnon koko. Samankaltaiset ihmiset hakeutuvat usein yksiöihin ja pieniin asuntoihin. Tämä voi välillisesti lisätä alueen asukkaiden muuton todennäköisyyttä yksiöiden osuuden ollessa suuri. Eri alueilla on toki myös oma vaikutuksena muuttotodennäköisyyksiin. Alueiden suunnittelussa päätöksentekijöiden tulisi mahdollisesti keskittyä enemmän alueen laadun, kestävyyden ja viihtyvyyden parantamiseen kuin pelkästään asuntojen kokojen säätelyyn, vaikka sekin on tärkeä asuntopoliittinen ohjauskeino.

In recent years, there has been a trend towards smaller dwelling sizes and a regional imbalance in housing construction. Over the past years, the media has highlighted several construction-related "trends" and concerns. These include a decline in the average floor area of dwellings and an increase in small dwellings, which are said to cause neighborhood segregation and the emergence of "passing-through neighborhoods." This paper aims to investigate whether these claims are valid and whether this development has created areas with high residential turnover.

The thesis begins with a literature review of the Monocentric City Model, social capital in neighborhoods, and neighborhood effects, which are often concerns in segregated areas. After that proceeding to the distribution of housing types in new and all dwellings, the evolution of floor areas by the number of rooms in a dwelling, and floor areas per person. Following this, the analysis focuses on the share of one-bedroom apartments among all apartments built between 2015 and 2022 in sub-areas of the metropolitan region. Finally, it investigates the share of one-bedroom apartments and the share of movers by area, leading to a more detailed assessment of residential turnover through regression analyses.

The findings suggest that the characteristics and life situations of residents primarily explain the likelihood of them moving, rather than the size of the dwelling. However, different regions also appear to have an impact. Similar people tend to move to one-bedroom apartments and small dwellings, indicating that smaller dwellings may indirectly increase the probability of moving. Therefore, policymakers should perhaps focus more on planning for the quality, sustainability, and amenities of neighborhoods, rather than solely on dwelling sizes, although this remains an important housing policy tool.