Minkälainen strategiatyökalu skenaariosuunnittelu on?

Abstract

Skenaariosuunnittelu on alun perin toisen maailmansodan aikana kehitetty strategiatyökalu. Olemassaoloaikanaan skenaariosuunnittelusta on syntynyt metodologia, jota hyödynnetään alati kasvavassa osassa sektoreita ja tieteenaloja. Nykypäivänä, monipuolinen joukko päätöksentekijöitä, konsultteja ja tutkijoita sekä kehittää että hyödyntää skenaarioita ja skenaariosuunnittelua monilla eri tavoilla.

Termi skenaario sai alkunsa teatterin ja elokuvanteon yhteydessä, jolloin se tarkoitti näytelmän tai elokuvan toiminnallista käsikirjoitusta. Skenaariosuunnittelussa skenaariot ovat joukkoja hypoteettisia tulevaisuuden tapahtumia, jotka on kehitetty selkeyttämään mahdollisia syyseuraussuhteiden ketjuja ja niiden päätöksentekopisteitä. Niiden avulla pyritään vastaamaan siihen, kuinka jokin oletettu tulevaisuuden tila kehittyy askel askeleelta ja millaisia vaihtoehtoja jokaisessa päätöksenteon hetkessä on kehityskulun muuttamiseksi, vakiinnuttamiseksi tai pysäyttämiseksi. Skenaariot eivät ole ennustuksia, vaan koherentteja, sisäisesti johdonmukaisia ja uskottavia kuvauksia mahdollisista tulevaisuuden tiloista.

Skenaariosuunnittelu on strategisen ajattelun työkalu, jonka avulla skenaarioita luodaan, analysoidaan ja jota hyödyntämällä organisaatiot pyrkivät luomaan strategioita, jotka kestävät joustavasti lukuisia erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia. Työkalua hyödyntämällä organisaatiot pystyvät välttämään yleisiä päätöksenteon yhteydessä sattuvia virheitä kuten tunnelivisiota ja yliluottamusta. Tämä johtuu siitä, että menetelmä ei perustu ainoastaan rationaaliseen maailmankuvaan jossa optimaalinen lopputulos on löydettävissä, vaan sen sijaan sen avulla luodaan lukuisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ottaen huomioon ympäristössä olevat epävarmuudet. Skenaariosuunnittelu auttaa päättäjiä tunnistamaan, pohtimaan ja reflektoimaan epävarmuuksia, joilla voisi olla vaikutusta hyödyntäjien tulevaisuuksiin.

Monipuolisena aiheena, skenaariosuunnitteluun on syntynyt lukuisia eri metodologioita. Nämä metodologiat on kirjallisuudessa jaettu kolmeen skenaariosuunnittelun koulukuntaan: (1) intuitiiviset logiikat, (2) todennäköisyyksiin perustuvat muokatut trendit ja (3) Ranskalainen ”La prospective”. Metodologiat on jaettu kolmeen koulukuntaan ominaisuuksiensa ja menetelmien prosessivaiheiden eriäväisyyksien vuoksi. Intuitiiviset logiikat koulukunta on metodologioista tunnetuin. Se on luonteeltaan kvalitatiivinen ja prosessiorientoitunut. Todennäköisyyksiin perustuvat muokatut trendit ja Ranskalainen ”La prospective” koulukunnat ovat puolestaan kvantitatiivisimpia ja tulosorientoituneempia metodologioita.

Tutkielmassani esittelen yksityiskohtaisesti kunkin koulukunnan ja käyn läpi jokaisesta skenaariosuunnittelun prosessien eri vaiheet.