Kukot, jotka munivat – dokumentaarinen kertomus myytin, historiallisen anekdootin ja biologisen faktan välistä.
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Authors
Date
2023
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Elokuvataiteen maisteriohjelma
Language
fi
Pages
70
Series
Abstract
Tämä kirjallinen opinnäytetyö tutkii lopputyöelokuvani De Gallo Qui Ovavitin kerronnallisia keinoja kuten syklistä rakennetta, antropomorfista kertojaa ja ironista näkökulmaa ja niiden vaikutusta elokuvan “viestiin”. De Gallo Qui Ovavit on arkistomateriaalista leikattu lyhytelokuva, joka kertoo munivien kukkojen monitahoisesta historiasta. Munivat kukot ovat näyttäytyneet historiallisena anekdoottina, keskiaikaisena myyttinä, legendana, faabelina, biologisena faktana, tieteellisenä löytönä, sosiaalisen median tarinana ja ihmisen luomana metaforana. Miten kertoa dokumentaarisessa elokuvassa sellaisesta joka muuttaa muotoaan? Opinnäytetyö analysoi De Gallo Qui Ovavitin kerronnallisia ratkaisuja elokuvateorian ja narratologiakäsitteistön kautta ja vertasi teosta muihin elokuviin, jotka ovat käyttäneet samantyyppisiä kerronnan keinoja. Kerronnallisia metodeja tarkasteltiin viitekehyksistä ‘myytit vs. todellisuus’, ‘eläin kertojana’ ja ‘ironian käyttö dokumentaarisissa elokuvissa’. Tutkielma pohjustaa Roland Barthesin Mytologioita, Mary Douglasin Puhtaus ja vaara ja Maria Mäkelän (ym.) Kertomuksen vaarat -teosten avulla kuinka elämme yhä myyttien keskellä ja selitämme niiden avulla elämäämme. Tutkielma esittää kuinka elokuvan syklinen ja fragmentaarinen rakenne voi olla yksi keino murtaa myyttejä ja kiinnittää katsojan huomio siihen miten kerromme maailmaa. Antropomorfismia voi perustellusti kritisoida kerronnallisena keinona dokumentaarisissa elokuvissa, mutta tämä tutkielma osoittaa, kuinka kriittisen antropomorfismin avulla voi lähestyä eläintä eettisesti kestävällä tavalla, jos tästä kerronnallisesta ratkaisusta on avoin. Myös ironinen näkökulma ja arkistomateriaalin approprioiminen voivat olla haastavia kerronnallisia metodeja dokumentaarisessa elokuvassa. Tutkimalla De Gallo Qui Ovavitin tapaa käyttää ironiaa viitekehyksistä ‘eläimet – huumori’, ‘historia – huumori’ ja ‘feminismi – huumori’, tämä opinnäytetyö osoittaa, kuinka ironian avulla voi paljastaa ristiriitaisia totuuksia maailmasta ja laittaa katsojan pohtimaan omaa suhdettaan kerrottuun. Ironian ja kaksoismerkitysten avulla voimme lähestyä jotain sellaista, mikä on järjen tuolla puolen, kuten munivat kukot.This thesis explores the narrative methods of my artistic work De Gallo Qui Ovavit and how are these narrative choices affecting the film's “message”. De Gallo Qui Ovavit is an archival film about the multifaceted history of egg laying roosters. Egg laying roosters have appeared as a historical anecdote, a medieval myth, a legend, a fable, a biological fact, a scientific discovery, a social media story and a metaphor. How can you represent in a documentary film something that is shapeshifting from myth to fact and vice versa? How to approach in an ethical way something that is triple other (a historical non-binary non-human animal)? In this thesis I focused on three different narrative methods in De Gallo Qui Ovavit such as cyclical structure, anthropomorphic narrator, and ironic perspective. The cyclical structure is analysed through frameworks like ‘reality vs. myths’ and ‘chaotic world vs. coherent stories’. By relying on the works of Roland Barthes' Mythologies, Mary Douglas' Purity and Danger and Maria Mäkelä's (et al.) Kertomuksen vaarat, this thesis indicates how we are still using myths to explain the complex nature of the world. In the thesis I argue that a cyclical and fragmentary structure, in a documentary film, can be one way to debunk myths of our lives. Anthropomorphism is easily criticised as a narrative method in documentary films, but by analysing anthropomorphic narrator through frameworks like ‘critical anthropomorphism’, ‘critic of empathy’ and ‘strange narrators’, this thesis shows how anthropomorphism, by exposing the method, can be an ethically sustainable medium to approach non-human animals. Using irony in a documentary film is often like dancing on thin ice, but it has a capacity to reveal invisible narrative patterns and engage viewers to ponder “the truth” by themselves. Irony and double meanings can help us to approach something that lies beyond the reach of reason, like egg laying roosters.Description
Supervisor
Delgado Pereira, ArturoThesis advisor
Björninen, SamuliKeywords
antropomorfismi, ironia, myytit, narratologia, dokumentaarinen elokuva, epäluotettava kertoja
Other note
Media files notes:
De Gallo Qui Ovavit
Description:
Opinnäytetyön taiteellinen osio, dokumentaarinen lyhytelokuva.
Media creators:
Arkistomateriaalielokuva.