Huokoinen arkkitehtuuri - vuorovaikutuksen ja luontohyötyjen lisääminen rakennuksen ulko- ja sisä-tilan rajapinnassa

Abstract

Tässä diplomityössä tarkastellaan rakennuksen ulko- ja sisätilan rajapinnan ns. huokoista arkkitehtuuria luontohyötyjen ja ihmisten vuorovaikutuksen lisäämisen kautta. Teoreettisen viitekehyksen mukaan rakennusten julkisivun tuntuma on monella tapaa intensiivinen vaihdon ja synergian kohta, jolla on keskeinen merkitys elävälle kaupunkikuvalle. Aihe liittyy vahvasti ilmastotietoiseen rakentamiseen.

Työn tavoitteena on tuottaa keinovalikoima huokoisen arkkitehtuurin vahvistamiseksi kaupunkisuunnittelun, erityisesti tiivistyvien kaupunkiympäristöjen asemakaavoituksen tarpeisiin. Työssä tavoitellaan suunnitteluperiaatteiden ja työkalujen kehittämisen lisäksi ymmärrystä huokoisuuden muodostumisen periaatteista kaupunkikuvan ja elinvoimaisuuden näkökulmasta sekä suosituksia Vantaan Tikkurilassa sijaitsevan korttelin suunnitteluun.

Työssä yhdistyvät teoria ja suunnittelu. Teorian avulla luodaan periaatteet ja työkalut, joita testataan Tikkurilan keskustassa sijaitsevan korttelin suunnittelussa. Teorian ja suunnittelutyön pohjalta muodostetaan lopulta havainnollistavan kortteliratkaisun lisäksi huokoisen arkkitehtuurin määritelmä. Korttelisuunnitelma sisältää liittymisen julkiseen ulkotilaan, rakennusten keskeisimpien ulko- ja sisätilan välisten reittien ja aukotusten hahmottelut sekä rakennuksen reunavyöhykkeelle sijoittuvat keskeisimmät elementit. Tässä työssä huokoisen arkkitehtuurin ratkaisujen muodostamiseen sovelletaan varsinkin David Simin (2019) soft cityn konseptin periaatteita sekä yhdistellään maisema-arkkitehtuurin ja arkkitehtuurin keinoja.

Työn keskeisenä tuloksena on määritelmä huokoisuudesta ympäristössä toteutuvana herkkyytenä, joka vahvistaa hienovaraisesti reagoiden paikan toiminnallisia, jatkuvuutta tukevia ekologisia ja sosiokulttuurisia prosesseja. Suunnittelussa tätä voidaan vahvistaa valitsemalla julkisivun kuhunkin kohtaan sopivia arkkitehtonisia vapauttamisen tai kontrollin keinoja. Huokoisuuden ilmenemisen edellytyksiä ovat ekosysteemien ja vuorovaikutuksen prosesseille sopivat olosuhteet sekä halutusta toiminnasta viestivä kaupunkikuva. Keskeistä huokoisuuden huomioimisessa on ihmisen kehon tunnistaminen osaksi kaupunkiympäristön ja luonnon ekosysteemien dynamiikkaa. Tässä työssä huokoista arkkitehtuuria edistävät keinot on jäsennelty toimintojen, tilojen, reittien sekä elementtien eli rakennusosien, kasvillisuuden ja ulkoasun perusteella. Näitä keinoja on koostettu työssä suunnitteluperiaatteiksi ja -työkaluiksi sekä havainnollistettu korttelisuunnitelmassa.

Työssä osoitetaan huokoisuuteen liittyvät kytkennät systeemisen ajattelun prosessien, resilienssin jatkuvuuden tarpeen ja sosioekologisen elinvoimaisuuden välillä. Keskeistä huokoisen kohteen syntymiselle on oivaltaa toiminnallisista prosesseista muodostuvat synergiat luontoelementtien, ihmisten ja paikallisen kulttuurin välillä rakennuksen reunavyöhykkeessä sekä pohjakerroksen ja massoittelun tilan olosuhteita muodostava merkitys. Samaan aikaan kun huokoisuus edellyttää pienemmän mittakaavan huomioivaa suunnittelua, elinvoimaisuuden edistäminen vaatii riittäviä tilavarauksia jalankulkijalle sekä luontohyötyjä tuottavalle auringonvalolle ja siniviherrakenteelle. Työn perusteella pohjakerroksen huokoisuutta edistävillä keinovalikoimalla suunniteltu kortteli voikin tuottaa nykyrakentamisen valtavirrasta poikkeavaa kaupunkirakennetta.

This Master Thesis focuses on porous architecture at the boundary of outside and inside spaces of building, with the aim of strengthening ecosystem services and human interaction. Theoretical framework of the work shows that the edge of building is in many ways intensive point of exchange and synergy, which has central meaning for the liveable cityscape. The theme of porosity is strongly linked to the climate aware building.

The aim of the work is to produce porous architecture planning toolset for the need of urban planning, especially for detail planning of densifying urban environments. In addition to the planning principles and tools, the work reaches for understanding of how porosity is composed from the viewpoint of cityscape and liveability. The work targets also for an urban block plan for Tikkurila, Vantaa.

The methods of this work combine theory and planning. The planning principles and tools are formulated by the support of theoretical framework. This toolkit is then tested in the block planning process. In addition to the block plan, the planning process leads to the definition of the porous architecture. The block plan includes the connection to the public space through the most essential routes, openings, and elements at the façade zone. This work utilizes particularly the principles of the soft city concept by David Sim (2019) in planning solutions and combines the means of both, the landscape and building architecture.

The main result of the work is the definition of porosity: it is realized sensitivity that gently reacts to the place and strengthens the functional, ecological, and sociocultural processes which support continuity. In planning, this can be strengthened by choosing each point of the façade appropriate architectural means of freedom and control. The requirements for the appearance of porosity are suitable conditions for ecosystem services and human interaction processes, as well as cityscape that expresses which are the desirable activities of the site. To create porosity, it is essential to recognize human body as part of the dynamics of urban environment and ecosystem services. In this work, the means for porous architecture have been classified as functions, spaces, routes, and elements. These elements are building parts, vegetation, and appearance. These means are composed as planning principles and tools and demonstrated in the block plan.

The work shows relation of porosity to the connections between processes of system thinking, continuity requirements of resilience and the socioecological liveability. The angle of the work that focuses on processes, raises the human influence on ecosystem vitality, and on the other hand the impact of the built environment to the choices people make. It is essential for porosity to on recognize the synergies between natural elements, humans and local culture and the importance of the ground floor and massing the conditions of the space. Porosity demands attention for the detailed scale in planning. At the same time, viability needs enough space for pedestrians, blue-green infrastructure, and sun light. The work shows that planning process which focuses on porosity and the ground floor, can produce urban structure that differs from the mainstream building solution of today.