Personalisation Through Observation of Browsing Behaviour

Abstract

Yleisellä tasolla työssä keskitytään informaatioavaruuksien henkilökohtaistamiseen eli käyttäjän henkilökohtaisten mieltymysten hyödyntämiseen isojen tietomäärien hallinnassa tai selailussa. Työn ensimmäisessä puoliskossa tarkastellaan laajasti alalla saavutettuja tuloksia. Erityisesti painotetaan sitä, miten henkilökohtaistamisen pohjana käytettävä tieto saadaan. Nämä lähteet jaotellaan karkeasti seuraavasti: joko käyttäjät tuottavat aktiivisesti tarvittavan tiedon tai se päätellään käytettävissä olevasta informaatiosta, joka johdetaan jotenkin joko henkilökohtaistamisen kohteena olevista tietoresursseista tai käyttäjän toimintatavoista. Mikään yksittäinen lähestymistapa ei kuitenkaan ole osoittautunut riittävän yleiskäyttöiseksi täyttääkseen kaikkien käyttäjien tarpeet.

Työssä on määritelty henkilökohtaistava järjestelmä, jonka toiminta perustuu seuraavaan hypoteesiin: käyttäjän selailukäyttäytymisestä saatavia havaintoja voidaan käyttää määrittelemään tietoresurssien keskinäisiä merkityssuhteita, jotka puolestaan vaikuttavat resurssien järjestymiseen itseorganisoituvalle kartalle (SOM). Tätä ns. resurssikarttaa voidaan käyttää tuottamaan jokaiselle käyttäjälle yksilöllinen profiili. Käyttäjät voidaan sitten ryhmitellä ja heille voidaan suositella tietoresursseja samaan tapaan kuin muissa sosiaaliseen suodatukseen perustuvissa järjestelmissä. Työssä esitetään myös tapa hyödyntää agenttiteknologiaa käyttäjän yksityisyyden suojaamiseksi sellaisen tiedonvälitysprotokollan avulla, joka sekä motivoi agentteja vaihtamaan tietoa että pitää ne suhteellisen rehellisinä.

Esitetyssä järjestelmässä käytettyä tekniikkaa tarkastellaan työn kokeellisessa osassa WWW-ympäristössä. Erityisesti tarkastellaan valitun resurssien abstraktiotason (palvelin vai yksittäinen sivu) ja resurssien välisen siirtymäinformaation merkitystä resurssikartan muodostamisessa. Mikäli ollaan kiinnostuneita vain palvelimista, palvelintason tieto osoittautuu myös riittäväksi resurssikartan muodostamiseen, mikä taas pienentää ratkaisevasti analysoitavaa ja talletettavaa tietomäärää. Siirtymäinformaatiosta osoittautuu perustelluksi käyttää tietoa sekä edeltävästä että seuraavasta resurssista.