Pienten lasten enterovirusinfektiot

No Thumbnail Available

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

Helsinki University of Technology | Diplomityö
Checking the digitized thesis and permission for publishing
Instructions for the author

Authors

Date

2006

Department

Kemian tekniikan osasto

Major/Subject

Biokemia ja mikrobiologia

Mcode

Kem-30

Degree programme

Language

fi

Pages

x + 79 s. + liitt. 9

Series

Abstract

Työn tarkoituksena oli tutkia enterovirusinfektioiden esiintymistä pienillä lapsilla ja tunnistaa infektioita aiheuttavat virusserotyypit. Lisäksi haluttiin selvittää jätevesiympäristön ja happamien olosuhteiden vaikutusta eristettyjen virusten infektiivisyyteen. Kirjallisuusosassa tarkastellaan yleisesti pikornaviruksia ja tarkemmin enteroviruksia, niiden luokittelua, patogeneesiä, epidemiologiaa, diagnosointia sekä enterovirusinfektioiden kliinisiä piirteitä, ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Lisäksi perehdytään pienten lasten enterovirusinfektioihin sekä enterovirusinfektioiden ja tyypin 1 diabeteksen väliseen yhteyteen. Tutkimusosassa tutkittiin ulostenäytteitä, jotka oli kerätty Prodia-tutkimusta varten 3-24 kuukauden ikäisiltä lapsilta kolmen kuukauden välein. Tutkimuksessa mukana olleet lapset oli valittu siten, että heillä oli tyypin 1 diabeteksen suhteen lisääntynyt geneettinen riski. Tässä työssä tutkittiin 529 näytettä, jotka olivat peräisin 174 eri lapselta. Enterovirukset eristettiin näytteistä perinteisellä virusviljelyllä ja tunnistettiin molekyylibiologisesti RT-PCR- ja sekvensointimenetelmien avulla. Tutkimuksessa mukana olleista lapsista 13,2 % eritti enterovirusta vähintään yhteen näytteeseen. Kaikkiaan 5,1 % tutkituista näytteistä sisälsi enterovirusta. 81,5 % enterovirusta sisältäneistä näytteistä oli kerätty elokuun ja joulukuun välisenä aikana. Enterovirusinfektioita esiintyy tyypillisesti alkusyksyllä, mutta tulosten mukaan enteroviruskausi jatkuu alkutalveen saakka. Eniten enterovirusinfektioita oli 18 kuukauden ikäisillä lapsilla. Näytteistä löydettiin kaikkiaan 13 eri enterovirusserotyyppiä. Osa löydetyistä serotyypeistä on kliinisissä näytteissä ja jätevesissä yleisesti esiintyviä, mutta tutkimuksessa löydettiin myös harvinaisempia serotyppejä. Coxsackievirus A2 ja echovirus 11 -serotyyppejä löytyi näytteistä eniten. Kummankin serotyypin osuus kokonaisvirusmäärästä oli 14,8 %. Eri serotyyppien esiintyvyys vaihteli vuosittain. HEV-A- ja HEV-B-infektioiden prevalenssit olivat suurin piirtein yhtä suuret. Jätevesiympäristöllä ja happamilla olosuhteilla ei ollut vaikutusta ulostenäytteistä eristettyjen, perinteisesti harvinaisempien coxsackievirus A2, A4, A6 ja A10 -serotyyppien infektiivisyyteen. Tutkimustulokset ovat merkittäviä, sillä ne auttavat muodostamaan kokonaiskuvan pienten lasten keskuudessa kiertävistä enteroviruksista. Tulosten mukaan HEV-A-lajiin kuuluvat coxsackievirus A -serotyypit ovat mahdollisesti yleistymässä. Tulosten avulla voidaan määrittää myös tyypin 1 diabeteksen puhkeamista edeltävissä enterovirusinfektioissa merkittäviä virusserotyyppejä.

Description

Supervisor

Nordström, Katrina

Thesis advisor

Roivainen, Merja

Keywords

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-2020120552915

Collections

[dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK