Ympäristövahinkolaki, toimijoiden rinnastaminen ja sopimusoikeudelliset riskirakenteet

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ympäristövahinkolain (laki ympäristövahinkojen korvaamisesta, 1994/737) 7 §:ssä tarkoitetun toiminnanharjoittajastatuksen määräytymisen perusteita suomalaisen oikeuskäytännön valossa erityisesti franchising- ja urakkasopimustilanteissa. Toiminnanharjoittajien rinnastamisen edellytyksiä käsitellään toiminnanharjoittajien itsenäisyyden arvioinnin kautta ja tämän analyysin pohjalta esitetään lista itsenäistä toiminnanharjoittajastatusta puoltavista tekijöistä.

Tutkielman teossa on hyödynnetty lähdeaineistona sopimus- ja vahingonkorvausoikeudellista oikeuskirjallisuutta, suomalaista aiheen kannalta relevanttia korkeimman oikeuden ennakkopäätösten luomaa oikeuskäytäntöä ja suomalaisiin ympäristövahinkoihin liittyviä viranomaisselvityksiä ja raportteja.

Tutkielman keskeiset johtopäätökset korostavat sopimustenhallinnan merkitystä ympäristövahinkolain mahdollistaman toimijoiden rinnastamisen muodostaman oikeudellisen riskin hallinnan välineenä kaikkien sopimusosapuolten kannalta. Sopimustenhallinnan lisäksi riskinhallinnan käyttökelpoisten ja suositeltavien keinojen valikoimaan kuuluvat vastuuvakuutukset ja tietyin varauksin myös sopimussakot.

Ympäristövahinkojen ennallistamiskustannusten todetaan kohoavan usein huomattavan suuriksi ja ympäristövahinkoihin liittyvien kysymysten odotetaan korostuvan lähivuosina ja -vuosikymmeninä kasvukaupunkien uudisrakentamisen siirtyessä pilaantuneiksi todetuille alueille ja pilaantuneiden tai pilaantuneiksi epäiltyjen kohteiden määrän ollessa tutkielman kirjoitushetkellä verrattain korkea.

The thesis revolves around the criteria of assessment of the comparability of the persons liable for the environmental damage as is dictated by the Finnish Act on Compensation for Environmental Damage. A list of factors that indicate a high likelihood of the persons liable being held comparable is presented after a thorough analysis of the Act on Compensation for Environmental Damage as well as the relevant Finnish legal praxis. Special consideration is given to contractual obligations similar to franchising or contract work and the legal risk they might expose the participants to.