Jakamattomuuden kokemisesta - Minä-maailma-dualismin haastaminen kuvataidekasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyössäni käsittelen esseemuodossa minä-maailma-dualismin vaikutusta kasvatusajattelussa, sekä tarkastelen syitä ja mahdollisuuksia sen haastamiseen kuvataidekasvatuksessa. Minä-maailma-dualismilla tarkoitan maailmankuvaa, jota määrittelee keskeisesti jakautuma ihmishavaitsijan ja havaintojen kohteena olevan maailman välillä.

Työssäni hyödynnän erityisesti fyysikko ja filosofi David Bohmin (1917-1992) teoriaa todellisuudesta jakamattomana kokonaisuutena, joka ei ole koskaan valmis vaan jatkuvassa uudeksi tulemisen tilassa. Bohmin ajattelulle keskeistä oli ymmärtää paitsi fysikaalisen todellisuuden luonne, myös koettu tietoisuus yhtenäisenä jatkuvasti liikkuvana kokonaisuutena. Työni keskeisin tavoite on etsiä mahdollisuuksista havaita todellisuuden jakamattomuus omasta kokemuksesta käsin. Tutkielmani tiedonkäsitys on siis fenomenologinen.

Etsin itsen ja maailman yhteistä perustaa suhteuttamalla Bohmin ajatuksia fenomenologisiin näkökulmiin kehosta, mielestä ja kehomielestä, sekä Lauri Rauhalan (1914-2016) holistiseen ihmiskäsitykseen. Tutkielman loppupuolella käytän omakuva aihetta esimerkkinä ja työkaluna minä-maailma-dualismin purkamisessa. Omakuvien tekemisen kautta esitän alustavia mahdollisuuksia itsen ja maailman välisen kahtiajaon purkamiseen taiteellisen työskentelyn ja meditatiivisen asenteen kautta. Lopuksi hahmottelen rajattoman minäkäsityksen mahdollisuuksia ja haasteista taidekasvattajan työssä.

Työni kautta tuon taidekasvatuskeskusteluun uudenlaisia tapoja hahmottaa kokemuksen subjektin paikkaa ja paikattomuutta maailmankaikkeudessa, ekosysteemissä, yhteiskunnassa ja ihmisyksilössä. Hahmottelemani lähtökohdat olemassaolon ylisubjektiiviselle kokemiselle voivat tarjota apua muun muassa ekologisiin ongelmiin ja luovaan ajatteluun.

This thesis is an essay on the dualism between the self and the world in art education. Self-world-dualism is a way of conceiving and viewing the world divided in a human observer and the observed world. In my thesis I explore the impact of this dualism in educational thinking and examine reasons and possibilities to challenge it in art education.

I use theoretical physicists and philosopher David Bohm’s (1917-1992) theory about the reality as an undivided wholeness to find ways out of the division between self and the world. Bohm pursued to understand the nature of reality incorporating also the conscious experience as a coherent and unending process of movement. The main goal of this work is to explore possibilities of an experience without division from the phenomenological perspective.

To do this, I connect Bohm’s theoretical background to Lauri Rauhala’s (1914-2016) holistic idea of a human being, and phenomenological writings about mind, body, and a lived body. After that I use self-portrait as an example and a tool for dissolving the boundary between self and the world. Lastly I delineate some lines of thoughts about the meanings and challenges about selfless experience in art educators work.

My work brings new ways of looking at the subjectivity and non-subjectivity of an experience in the universe, ecosystem, society, and in human being. This can help to awaken ecological awareness and creative potential in the world.